Yksi ja Ainoa on niin peruslinjan jännäri kuin olla voi. Murhia, tietenkin vähän outoja ja jännittäviä. Poliisi joka pohdiskelee ja lopulta tietenkin nappaa roiston, ja välissä pohditaan henkilökohtaisia traumoja ja taustoja.
Kirja on ihan hyvin kirjoitettu ja tarina oikeastaan ihan hyvä, ei mitenkään ylettömän ylilyövää sarjamurhaaja-soopaa vaan aika maanläheinen. Tästä kirjasta on vaikea sanoa mitään muuta kuin että sen loppu on todella raukkamainen ja tarpeeton teko kirjan kirjoittajalta. Loppu ei liity varsinaiseen tarinaan, lähinnä kai petaa tulevia kirjoja, mutta on kyllä aika alhainen temppu.
Keskitien kirjalle kolme mutakuoppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti