Mitä saadaan kun otetaan kourallinen väsyneitä kliseitä traumatisoituneesta poliisista, mystinen sarjamurhaaja joka keksii aina vain hullumpia tapoja murhata ihmisiä ja joukko muka-yllätyksiä jotka kuitenkin on helppo arvata jo alkumetreillä? No tämä kirja.
Poliisi on masentunut mutta tietenkin paras poliisi koko kaupungissa. Sarjamurhaaja on hirmuinen. Johtolankoja löytyy mutta niukasti ja ne vievät tietysti aluksi väärään suuntaan. Sitten lopulta poliisi onnistuu selvittämään erittäin pöhelön ja kaukaa haetun juonen. Sivuhenkilöt ja sivujuonet ovat myös täysin ääliömäisiä.
Tässä kirjassa ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään omaperäistä. Sinänsä ihan toimivaa, mutta makaronilaatikko on makaronilaatikkoa vaikka miten päin pyörittelisi, siitä tietää ihan sataprosenttisesti miltä se maistuu.
Unilääkkeeksi, tai ehkä jos et ole elämässäsi lukenut yhtään jännitys-dekkaria. Kaksi veritippaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti