Reynolds, yksi suosikkikirjailijoistani, yrittää tässä teoksessa hieman irtiottoa luomastaan maailmankaikkeudesta ja aiemmista tarinoistaan. Ei ihan ongelmattomasti, mielestäni.
Tarina alkaa purjelaivasta joskun 1800-luvulla. Alus lopulta haaksirikkoutuu ja kertojahahmo, lääkäri Silas Coade, kuolee. Sitten ollaankin 1900-luvulla, ja kaikki samat henkilöhahmot jotka olivat purjelaivassa, ovatkin nyt höyryaluksessa. Ja lääkäri kuolee. Sama toistuu, siirrytään eteenpäin, kunnes lopulta alkaa pikkuhiljaa selvitä mistä on kyse.
Reynolds ilmiselvästi pyrkii tällä teoksellaan irtautumaan aikaisemmasta tuotannostaan ja tekemään jotain erilaista. Mielestäni kirja on kuitenkin väkinäinen, ja tarina lopulta varsin tyhmä. Ymmärrän ajatuksen, mitä tässä tavoiteltiin, mutta en vain näe sitä kiinnostavana. Kirjan loppua kohden tarina alkaa taas tuntua Reynoldsille tyypilliseltä tekno-hekumoinnilta, joskin hieman erilaisessa kontekstissa kuin yleensä.
Reynoldsin faneille toki pakollista luettavaa, mutta muuten en pidä tätä kovin onnistuneena teoksena. Kaksi avaruusalusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti