Hämmentävän typerä tarina, kuin kolmevuotias olisi leikkinyt halvalla tekoälyllä. Niinpä vain tästäkin on kokonainen kirja kyhäilty kasaan.
Monesti jännityskirjat ova aika kaavamaisia ja puupäisiä. Pitää olla rankkaa ja pelottavaa ja kovaa menoa, vauhdikkaita kohtauksia ja amerikkalaisissa kirjoissa paljon ammuskelua. Tavallaan sitä tietää mitä saa, kun tällaisen avaa. Mutta tällä kertaa ollaan kyllä syvissä vesissä.
Kirja on ihan sujuvasti kirjoitettu, hyvä rytmitys ja menoa riittää. Kaikki genren vaatimukset täyttyvät. Mutta itse tarina on niin typerä ja järjetön, että koko hommasta menee maku kun juoni alkaa selkeytyä. Ihan oikeasti nyt, ette voi olla tosissanne?
No ei siinä mitään, joskus hyvä meininki ja mielenkiintoiset hahmot voivat pelastaa pölhönkin tarinan - mutta ei, ei toivoa sieltäkään suunnasta. Kaikki hahmot ovat itsensä karikatyyrejä, yhtään kulahtanutta kliseetä ei ole jätetty käyttämättä ja päähenkilö, Pendergast, on täysin pahvinen statisti omassa tarinassaan.
Luin loppuun asti ja ainoa ajatus mikä viimeisen sivun jälkeen jäi päähän, oli tämän lukemiseen käytetty aika jota en enää koskaan saa takaisin. Ei voi suositella muuten kuin keikkuvan pöydän jalan alle. Yksi jalka, ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti