Tämä kirja on samaan aikaan hattarapäistä hölynpölyä ja hyytävän kammottava. Erikoinen yhdistelmä? Kyllä, ja vieläpä aika surullisesta syystä.
Kirja seuraa Kitty Collinsin elämää. Kitty on sometähti joka ei oikeasti tee mitään muuta kuin bilettää ja postaa someen. Täydellinen hattarapää. Kitty myös murhaa miehiä ja, no, pääsee pälkähästä.
Tähän asti täysin yllätyksetöntä eikä oikeastaan mitenkään kovin kiinnostavaa.
Mutta.
Kirjassa on erittäin painostava ja vakava alavire, jota ei tuoda esiin mutta jonka itse ainakin huomasin lukiessani. Osittain tämä johtuu ehkä siitä, että omassa perheessäni on kaksi nuorta naista, joiden kautta olen joutunut asiaa ajattelemaan enemmänkin.
Me elämme maailmassa, jossa naiset joutuvat jatkuvasti pelkäämään koskemattomuutensa, jopa henkensä edestä. Viattomintakin hauskanpitoa ystävien kanssa leimaa jatkuva olan yli vilkuilu, baarissa juomien vahtiminen, kotiin päästyä viestien lähettäminen kavereille kertoen, että ollaan päästy turvallisesti perille. Väkivallan uhka on aivan liian konkreettisesti läsnä.
Äärimmäisen surullista, ja valitettavan todellista. Tätä puolta asioista ei tuoda kirjassa mitenkään ilmiselvästi esiin, mutta se on vahvasti läsnä ja "hattarapäisen" tarinan kuljettavana voimana. Se puoli kirjasta on todella rankkaa, ja surullista.
Riipivän diippi kirja, joskin hienosti naamioitu muka höttöiseen tarinaan. Neljä somepostausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti