Peter Ash on taas vauhdissa, ja vauhtia totisesti piisaa. Toimintaa on melkein joka sivulla, mutta valitettavan tyypillistä sankarihommaa: pahikset eivät osaa ampua, sankari on täysin ylivertainen.
Ash on aiemmasta kirjasta tuttu sotaveteraani, jolla on vakava ahtaan paikan kammo. Hän ei pysty olemaan sisätiloissa. Edellisessä teoksessa tällä ongelmalla oli jopa merkitystä tarinan suhteen, nyt ei varsinaisesti. Sen sijaan Ash on edelleen yli-inhimillinen taistelija, kelmejä lakoaa vasemmalle ja oikealle kuin heinää elonkorjuussa.
Tarina on pähkähullu ja juonen käänteet, erityisesti loppukohtaus, aivan posketonta soopaa. Kirjassa on valitettavan paljon kliseitä - kaunis nainen pulassa, pelastava sankari ja tämän lupsakat mutta kovat mutta luotettavat kaverit... - mutta se on kuitenkin kirjoitettu aika hyvin, joten mikäs siinä, viihdettähän tämä.
Mutta voisiko joskus pulassa oleva neito olla vaikka ruma läski, joka ei jaksa juosta karkuun eikä osaa ampua eikä ole rikas? Ja sankarilla ei olisikaan miljoonia ylimääräistä, jolla voi aina ostella aseita ja autoja ja ties mitä kaikkea ihan tuosta vaan koko ajan. Olisipa hupaisaa kerrankin.
Kolme narua puussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti