Klara on robotti, tai oikeammin keinoystävä. Josie on nuori tyttö, jonka äiti ostaa Klaran tälle seuralaiseksi. Kirja seuraa näiden kahden ja vähän muidenkin välisiä vuorovaikutuksia, ja robotin - keinoystävän - kasvamista.
Kirja on kirjoitettu sillä ajatuksella, että keinoystävä on ihan melkein inhimillinen, mutta hieman tietämätön. Klara uskoo auringon menevän pellon takana näkyvään latoon yöksi, ja muutenkin maailma on erilainen robotin silmin tarkasteltuna. Tätä erilaisuutta kirjassa käsitellään hienosti, moni asia on aavistuksen erilaista muttei kuitenkaan päällelliimatun korostetusti.
Itse tarina on hieman alakuloinen ja jotenkin epäselvä, siitä ei oikein saa kiinni. Lopulta en edes tiennyt, mikä tässä olisi varsinainen tarina, mutta kirja oli silti mielestäni ihan kiinnostava.
Hieman erilaista scifiä länsimaiseen toimintameininkiin tottuneelle. Kolme ropottia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti