Tällaiset kahden henkilön kirjoittamat tekeleet ovat jotenkin nyt yleistyneet, tai ainakin siltä tuntuu. Samalla tuntuu siltä, että kaksi kirjoittajaa tasoittaa mainiosti toistensa ideoita - tylsistää kirjan tasapaksuksi mössöksi. Niin ainakin tässä tapauksessa on käynyt.
Tiikerinkynsi on aika perus seikkailua. On merirosvoja, maarosvoja, viidakkorosvoja, palatsirosvoja jne jne. On suku jonka jäsenet tekevät lapsia toistensa kanssa ristiin, katkeroituvat, kostavat ja jahtaavat toisiaan. On neitoja hädässä ja yli-inhimillisiä sankareita jotka pääsevät aina pälkähästä vaikka tuhatpäinen vihollisarmeija ampuu tykeillä päin.
Ja tietenkin raakuuksilla mässäilyä. Ihmiset ovat aina osanneet olla todella, todella inhottavia toisilleen. Erilaisia tapoja murhata ja kiduttaa toisia ihmisiä riittää ihan ilman, että niitä tarvitsisi hehkuttaa seikkailukirjoissa. Raakuuksista voi vihjata ilman, että täytyy oikeasti kuvailla inhottavuuksia. Tässä kirjassa sen sijaan on päädytty nimenomaan kuvaamaan todella kuvottavia tapoja kiduttaa ja murhata ihmisiä, ja se on mielestäni varsin tarpeetonta.
Muuten kirjassa lähinnä säntäillään, taistellaan ja livahdetaan erilaisista kiperistä tilanteissa. Kirja ei ole mitenkään erityisen huonosti kirjoitettu, mutta yhtään mitään omaperäistä tai kiinnostavaa siihen ei oikein ole saatu, edes vahingossa. Paljon melua tyhjästä, sanoisin. Ilman tarpeetonta väkivallalla hekumointia ja jatkuvia, puuduttavan pitkiä taistelukohtauksia tästä olisi voinut saada ihan kelpo seikkailun, mutta tällaisenaan ei oikein toimi.
Yksi timangi. Ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti