Polte on jossain määrin erikoinen kirja. Tuntuu kuin siinä ei oikein olisi tarinaa, tai ainakin tarina on piilotettu varsin hyvin kaikenlaisen epämääräisen sepustuksen sekaan, mistä sitä on välillä varsin vaikea löytää.
Kirjan päähahmo Michael Beard on todella tympeä tyyppi. Nobelin palkinnon voittaja, kyllä, mutta myös löysä ruikuttaja, nihilisti, hedonisti, ja totaalinen surkimus. Beardin ajelehtiminen tilanteesta toiseen ja jatkuva rääpälemäinen tympeys tekevät kirjan lukemisesta aika raskasta, minkä lisäksi tarina on kerrottu varsin pitkin kappalein eikä esimerkiksi dialogia ole kuin hyvin vähän.
Kirjan varsinainen tarina on ehkä Beardin yritys nousta uudestaan merkittäväksi. Tähän hän pyrkii varastamalla kuolleen kolleegansa tutkimuksen ja kehittämällä siitä myytävän tuotteen - tai, antamalla muiden tehdä varsinaisen kehitystyön samalla kun itse ottaa kunnian lopputuloksista. Tätä tarinaa on varsin vähän ja se kerrotaan erittäin sekavasti kaikenlaisten mihinkään liittymättömien tapahtumien seassa. Tällainen kerronta on joskus ihan paikallaan, mutta päähenkilön ollessa näin tympeä, se tekee kirjan lukemisesta todella raskaan.
Teksti on sinänsä melko sujuvaa, sitä on vaan turhan paljon ja suuri osa siitä tuntuu tarpeettomalta. McEwan on kirjoittanut parempiakin teoksia, tätä en voi varsinaisesti suositella. Kaksi aurinkokennoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti