Taas murhastellaan! Traumatisoivasta menneisyydestään kärsivä entinen poliisi selvittää katoamistapausta Pohjois-Norjassa ja törmää tottakai useampaankin murhaan. Veri lentää, menneisyys myllertää ja kaikki on niin ihanan ahdistavaa.
Kirjan päähenkilö Thorkild Aske on siis poliisi joka on menettänyt virkansa törttöiltyään huumausaineiden vaikutuksen alaisena nuoren naisen kuoliaaksi. Naisen, johon on ollut rakastunut tai ainakin kovasti ihastunut. Menneisyyttä ei avata ihan yksityiskohtaisesti, mutta siinä vellotaan jatkuvasti särkylääketokkurassa, itsetuhoisuuteen saakka.
Kun sitten pohjoisessa kadonneen nuoren miehen vanhemmat pyytävät Askea selvittämään poikansa kohtalon, vaikuttaa se hyvältä tavalta paeta tuttuja kuvioita, tehdä edes jotain muuta. Toisin kuitenkin käy, vanhat synnit vaivaavat ja sekottuvat uusiin, eikä itsetuhoinen käytös helpota salapoliisina toimimista.
Pohjoisesta löytyy lisää ruumiita ja ihmisiä katoilee, ja Aske se vain sekoaa entistä pahemmin. Sairaalassa käydään niin tiheään, että bonuskortti täyttyy heittämällä. Syrjäinen majakkasaari toimii kaiken keskipisteenä, ja sinne päädytään aina uudestaan.
Kirja on melko sujuvaa jännitystä, mutta menneisyydessä vellominen ja "aaveiden" näkeminen on kyllä aika turhaa huttua. Toisaalta jos tästä kuorisi turhat jorinat pois, ei montaa sivua varsinaista tarinaa jäisi jäljelle. Mitään uutta tai kirjallisesti merkittävää tässä teoksessa ei ole, edes vahingossa.
Toimii unettomuuteen. Kaksi majakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti