Kuritushuoneen päiväkirja perustuu Helsingin Sörnäisten vankilan, kuritushuoneen, vangin - Benjamin Kaarto - vuoden 1972 päiväkirjoihin. Vanki kertoo minä-muodossa päivittäisestä elämästään ja tuntemuksistaan.
Vankilassa elämä on todellista Päiväni Murmelina -elokuvaa. Jokainen päivä rullaa hyvin samanlaisena, loputtomiin (onneksi ei sentään) toistuvana kaavana. Tällä kertaa vanki on päättänyt muuttaa elämänsä suuntaa. Linnassa on oltu jo muutamankin kerran, eikä sellainen elämä enää tunnu mielekkäältä. Hän yrittää sivistää itseään opiskelemalla englantia, ja lukee paljon, todella paljon. Sillä aikaa on.
Kyseessä ei ole mikään vankilaelämää ja sen kovuutta ihannoiva tai romantisoiva tekele, vaan nimenomaan yhden ihmisen henkilökohtaista pohdiskelua omasta elämästään. Vankilaelämä tällä henkilöllä vaikuttaa loppujen lopuksi melko helpolta, väkivaltaa ei kirjassa varsinaisesti esiinny eivätkä olot ole siinä määrin erityisen kurjia että niistä pitäisi tehdä numeroa. Mutta pään sisällä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista.
Vankilassa alkoholi - ja huumeet - tiedetään yleisesti hyvin merkittäväksi elämää sotkevaksi tekijäksi, ja siitä Benjamin onkin vahvasti päättänyt pyrkiä eroon. Lomat pelottavat, kun kavereilta kuulee yhden keskioluen aloittaneen taas uuden kierteen joka johtaa ennalta arvattaviin tuloksiin. Psykiatrilla käydään keskustelemassa elämästä ja etsimässä työkaluja suunnan muutokseen.
Kaikkea leimaa kuitenkin toisto. Toisto. Toisto. Joka ilta luetaan kirjoja ja opiskellaan englantia. Sama viinan pirun pelonsekainen ihmetteleminen kiertää mielessä. Ihmissuhde joka jäi muurien ulkopuolelle, aiheuttaa murhetta ja tuskaa. Vapaus tuntuu tavoittelemisen arvoiselta mutta myös pelottaa. Ja aikaa märehtiä pelkojaan, sitä riittää.
Kirja on erinomaisen mielenkiintoinen. Vaikka aihepiiri on hyvin suppea, on Benjamin varsin avoimen ja uskottavan tuntuinen kerronnassaan. Painiminen omien pelkojen ja toiveiden sekamelskassa on paikoin sydäntäsärkevää. Ihmissuhteen käänteitä seuratessa ei voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Ja aika. Sitä riittää. Päivien kaavamaisuus vaikuttaa tässä kirjassa ehkä eniten. Hyvin monen päivän sisältö on toisintoa muista päivistä. Yritä siinä sitten parantaa itseäsi ihmisenä.
Toivottavasti Benjamin sai elämänsä raiteilleen. Neljä sätkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti