Arto Ratamo is back! Ratamo seikkailee jälleen Soininvaaran kirjassa tuttuun tyyliinsä, jonkinlaisena Jo nesbön kotimaisena, vähän kulahtaneempana eikä ehkä ihan niin koviksena. Ratamokin on toki kovempi jätkä kuin normaalit poliisit ja lisäksi hyvä isä, vakavamielinen ajattelija ja muutenkin ihana heppu.
No joo. Inferno.fi on oikeastaan aika menevä kirja. Suomalaismies löytyy Miamista surmattuna, joukko dokumentteja rintaansa teipattuna. Dokumentit liittyvät ohjelmistoyritykseen, joka tekee pankkien maksuliikenteeseen liittyvää salaista ohjelmistoa, joten panokset ovat kovat.
Hämärän tapahtuman ympärillä hyörivät lisäksi Kiinalaiset ja Venäläiset tiedusteluorganisaatiot, sekä jonkinlainen myyrä, tietovuotaja. Onko myyrä (jonka peitenimi on Koira) Supon omassa organisaatiossa, jossain yrityksessä, täysin itsenäinen toimija vai kenties jonkun tiedustelupalvelun leivissä, kas siinäpä pulma.
Inferno.fi kantaa aika hyvin. Hiukan tietenkin puupäistä yhden miehen showta, mutta loppuhuipennusta ja salaisuutta vedätetään aika hyvin, ihan loppumetreille asti. Oli kiva kerrankin lukea kirja, jossa oli pienimuotoinen yllätysmomentti vielä lopussa - en ainakaan itse tiennyt kuka Koira on, ennen kuin se lopulta paljastettiin. Tämänkin jälkeen on vielä toinen ylläri tuloillaan, ei mitenkään järisyttävä mutta hyvin toimiva kuitenkin.
Henkilöitä on ehkä hieman liiaksikin asti, mutta toisaalta jos niitä olisi vähemmän, olisi yllärin pitkittäminen ollut huomattavasti vaikeampaa. Henkilöt ovat myös aika perus dekkarihenkilöitä, yksipuolisia ja tylsiä, hyvin kliseisesti jotain tiettyä ihmistyyppiä edustavia. Mutta niinhän tämän tyylilajin kirjoissa yleensä onkin, eikä siinä mitään.
Ihan menevää roinaa. Lopun yllätys nosti pisteitä, joten sanotaan vaikka neljä veristä jäljeä lumihangessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti