Dortmunder on täällä taas! Tällä kertaa puuhastellaan hautausmailla, vaihdetaan ruumiita ja hautakiviä ja yritetään näin hankkia soveltuvat DNA-näytteet joilla todistetaan nuoren naisen kuuluvan jo hävinneeksi luultuun intiaaniheimoon, ja näin osalliseksi heimolle kuuluviin rahoihin. Kovin yllätyksettömästi aivan putkeen ei homma mene tälläkään kertaa, vaan soppa on paitsi sakea myös sekava ja täynnä sattumuksia.
Tarina on hilpeä, monipolvinen ja mukavasti kulkeva. Juuri kun lukija luulee päässeensä kärryille, hommat menevätkin taas pieleen ja uutta matoa koukkuun. Erilaisia konnuuksia tehtaillaan siellä sun täällä, ja kaikki vanhat kuviot ovat tyylikkäästi mukana; niin paikat kuin henkilötkin. Tähän voisi väsyä, mutta kun kielenkäyttö on ensiluokkaista ja tarinan kommervenkit toinen toistaan poskettomampia, ei voi kuin hykerrellä. Jospa lukisin vielä yhden sivun, tai pari...
Ihan parasta kesälukemista, suosittelen lämpimästi kaikille... no ihan kaikille vaan.
Viisi pientä inkkaria kanootissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti