keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Patrick O'Brian: Lohduttomuuden Saari

Meriseikkailu! Tästä ei voi kuin pitää. Tämä kirja on... no enpäs ihan tarkallen tiedä kuinka mones osa sarjaa, jossa seikkailee kapteeni Jack Aubrey lääkäritoverinsa Maturinin kanssa. Kirjoissa liikutaan Englannin laivastossa ympäri maailmaa, rökittäen kaikki poikkiteloin asettuvat vaihtelevalla sujuvuudella.

Kyseessä on yksi kirja ja kirjasarja, jonka pariin palaan aina jokusen vuoden välein. Näiden lukeminen on kuin pieni, salaa nautittu kesäloma, hetki pakoa arjesta huimiin seikkailuihin kaukomaille. Olen lukenut näitä hyvin nuoresta saakka - ehkä näihin kirjoihin liittyy voimakkaita muistikuvia lapsuuden lomista, elämän helppudesta ja kaikesta sen sellaisesta, mikä osaltaan selittää niiden viehätyksen.

Kirjat on kirjoitettu aika reipashenkisinä seikkailuina, mukana annos filosofista pohdintaa ja ajan ilmiöiden tarkastelua. Aikalaiskuvausta on kiva lukea. Koska en tuohon aikaan itse elänyt, en toki tiedä kuinka realistista se on, mutta hauskaa silti, vaikka kylläkin varmaan aika siloiteltua, sankarihommien nimessä. Suurinta huvia on laivojen terminologia, josta tulee väkisinkin mieleen Tintti ja kapteeni Haddoc - tuhannen myrskyn tärskyn märssyä ja täräystä!

Tällä kertaa seikkailu vie pitkien taivalten kautta Australiaan ja ties mine. Lopulta tehdään Titanicit - törmätään jäävuoreen. Laiva vaurioituu pahoin ja nilkuttaa enemmän tai vähemmän autiolle saarelle, jossa korjauksiin ryhdytään. Saari on... lohduton. Kylmä ja märkä. Vieläkö täältä päästään pois? (no totta kai koska sarja jatkuu tämänkin jälkeen).

Mitä parasta luettavaa lomalle tai loman simulointiin. Neljä kanuunankuulaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti