keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Jack Campbell: Taipumaton (Kadonnut Laivasto #1)

Tässäpä kirja jollaisia luin lapsena, uudelleenlämmitettynä. Kaikin puolin sujuvaa tekstiä ja jotenkin kova yritys olla jotain muuta kuin suoraviivainen sankaritarina avaruudesta ja sotilaista, vaikka juuri sellainen onkin. Tämä on juuri sitä scifiä jota scifiä tuntemattomat sen ajattelevat olevan: lennetään avaruudessa, soditaan ja räiskitään ja ollaan niin sankaria että morjes.

Luin koko kirjan aika nopeasti. Kieli on hyvää ja tarinan kuljetus aika sujuvaa, vaikka paikoin vähän puuduttavan kulunutta. Mitään kovin omaperäistä kirja ei tarjoa. On vastentahtoinen sankari, laivaston rautainen komentaja joka on kaikin puolin vihollita parempi joka käänteessä, suunnattomia avaruuden etäisyyksiä ja juuri sopiva määrä menetyksiä - ei tosin koskaan varsinaisista tutuksi käyvistä hahmoista. Perusjuttua siis.

Kirjan päähahmon ajatuksissaan käymä mukasyvällinen moralistinen pohdiskelu on ajoittain melko rasittavaa. Samoin muiden hahmojen sotilaallisen kunnian ylilyönneillä kikkailu ja kaiken turhuuden alleviivaaminen puuduttaa. Koko homman on kirjoittanut jo aika moni kirjailija aikaisemminkin, kulissien ollessa milloin laivaston purjealukset, milloin jalkaväen hyökkäykset tai vaikkapa lentolaivueen tohinat.

Aion kuitenkin lukea kirjasarjan muitakin osia. Tämä on ihan kelpo kirjallisuutta, kunhan ottaa opuksen viihteenä eikä odota siltä mitään syvällistä pohdintaa. Siihen on sitten ihan eri kirjat.

Kaksi avaruuslaivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti