Jättömaa on semi-realistista scifiä, ei lennellä avaruudessa mutta hiukka ehkä kuitenkin fiktion puolella.
Piisaari on saari jossa jätteenkäsittelijät purkavat muualta tuotua jätettä, elektroniikkaromua, hyödyllisiksi komponenteiksi ja materiaaleiksi. Työ on likaista ja vaarallista, ja terveydelle haitallista erilaisten kemikaalien ja saasteiden vuoksi. Saarella pitävät valtaa klaanit, jotka päämiestensä johdolla tekevät erilaisia hämäriä diilejä ties kenen kanssa.
Mimi on yksi jätteenkäsittelijöistä. Kun valtakamppailu saarella saa kierroksia ulkopuolisten sotkeutuessa kuvioihin, Mimi huomaa yllättäen olevansa kaiken toiminnan keskiössä.
Kirjassa on hieman William Gibsonin kyberpunk-henkeä, mutta tarina itsessään on jotenkin sekava. On vaikea saada otetta eri toimijoiden motiiveista. En kirjan luettuani vieläkään oikein tiedä, mistä oli kysymys, mitä eri henkilöt oikein tavoittelivat. Pientä lisäkierrettä antaa kohtuullisen laaja henkilögalleria ja joidenkin osalta vielä erilliset kutsumanimet, joiden kanssa on kyllä tekemistä jos meinaa pysyä kärryillä.
Lopun rymistely on tarpeettoman pitkä ja ennalta arvattava, eikä sellaisena kovin kiinnostava. Kirjasta jää vähän ontto olo, tuntuu, että paljon parempaankin olisi ollut eväät mutta jotenkin kirjoittajalla ei oikein itselläänkään ehkä ollut ihan selvää, mikä oli homman ydin.
Kolme proteesia, ei merkittävän hyvä kirja muttei nyt huonokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti