Shamaani-Scifiä? En oikein tiedä miten tätä kirjaa kuvailisi. Scifiksi se näköjään kirjastossa luokiteltiin ja kyllähän tässä kuussa ja Marsissa liikutaan, mutta muuten aika vähän tieteiskirjallisuuden teemoja on mukana.
Kirjan kertojan puoliso Sol on kateissa. Tarina etenee kertojan kirjeinä, pääosin kateissa olevalle puolisolleen mutta myös muiden ja muille kirjoittamina kirjeinä. Kertojan kirjeet ovat pitkiä, polveilevia ja vain aavistuksenomaisin askelin tarinaa eteenpäin vieviä. Suuri osa sisällöstä on kertomusta itse kertojasta, ei niinkään kadonneen puolison etsinnästä.
Kirja on mielestäni aika hyvin kirjoitettu ja oivaltavalla tavalla erilainen kuin valtaosa lukemistani kirjoista. En kuitenkaan itse pitänyt siitä kovin paljon - olen kai sen verta putkiaivo, että tykkään kun on tarina jota kuljetetaan edes jotakuinkin selkeästi. Nyt varsinaista tarinaa on ehkä kolmen sivun verran, ja loppu shamaanihommia, sielueläimiä, näkyjä, menneiden muistelemista ja omassa kurjuudessa kieriskelyä. Mutta ymmärrän kyllä (ainakin luulen niin), minkälaista tunnelmaa tässä on haettu, ja siinä kirja mielestäni onnistuu ihan hyvin.
Eli, en tykännyt mutta hyvä kirja, ja pienet lisäpisteet kissasta. No morjes, olipa taas fiksusti veistelty. Kaksi kissaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti