Kurt Vonnegut kertoo taas samasta aiheesta (sota) ja samasta hahmosta (elämässään eksyksissä oleva taiteilija-hko), mutta varsin vaikuttavasti. Tarinan, joka on yhtä aikaa kiinnostava, surullinen ja ajatuksia herättävä.
Kirjan kertojana toimii Howard W. Campbell jr, joka toimii toisessa maailmansodassa amerikkalaisten agenttina, peiteroolinaan natsien propagandaa tuottava kirjoittaja. Howard valitettavasti omistautuu peiteroolilleen liiankin antaumuksella, ja tulee luoneeksi valtavan määrän huippuluokan natsipropagandaa.
Sodan jälkeen Howard löytää itsensä New Yorkista, yksin ja vailla merkitystä elämälleen. Lopulta menneisyys saa hänet kiinni - niin hyvässä kuin pahassakin. Sekä Howardia ihannoivat uusnatsit, että häntä sydänjuuriaan myöten vihaavat amerikan puolella sotineet - jotka eivät tiedä Howardin kaksoisroolista vaan uskovat tämän aidosti olleen pahojen puolella.
Kirjassa on jonkin verran hassuttelua, suuri osa hahmoista esimerkiksi on milloin minkäkin maan kaksoisagentteja, mutta yleisesti ottaen sävy on melko vakava. Howard on sodan jälkeen eksyksissä, ja tuntuu olleen sodassakin vain tapahtumien vietävänä, haluamatta itse mitään ja olematta oikeastaan kenenkään puolella. Lastuna laineilla, ja laineiden tyynnyttyä täysin yksin ulapalla.
Tarinan kerronta on loistavaa, se kulkee koko ajan mutta kauniisti, loogisesti ja rauhalliseen tahtiin. Ketään osapuolista ei syytellä eikä paheksuta mitenkään erityisesti, vaan tapahtuneet todetaan. Kaiken - varsinkin sodan - järjettömyys on vahvassa roolissa. Kirjan lopetus on riipaiseva.
Hienoa kirjallisuutta. Yksi Vonnegut vastaa kymmentä kioskidekkaria - tämä(kin) teos kuuluu mielestäni ihan yleissivistykseen, oppituntina ihmisen toiminnan järjettömyydestä, ja sen vaarallisuudesta.
Viisi shakkinappulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti