lauantai 11. joulukuuta 2021

Alastair Reynolds: Hitaat Luodit

Hitaat Luodit on Reynoldsille poikkeukselline formaatti, pienoisromaani. Siis pidempi kuin novelli, mutta lyhyempi kuin varsinainen kirja - erityisesti Reynoldsin kirjoittama kirja, jotka tyypillisesti ovat varsin pitkiä.

Hitaat Luodit on jonkinlainen kostotarina, mutta toki Reynolds sekoittaa pakkaa ja ymppää tarinaan muitakin ulottuvuuksia. Ehkä jopa liiaksikin asti; kirjassa tuntuisi olevan tarinaa oikeastaan ihan kokonaiseksi kirjaksi, mutta tällaisena lyhyenä töräyksenä mitään säikeitä ei oikein pohjusteta kunnolla, eikä viedä aivan maaliin saakka. Tarinassa on myös irtonaisia elementtejä, esimerkiksi henkilöitä joita ikään kuin aletaan esittelemään ja pohjustamaan, mutta joille ei sitten ole tarinan edetessä mitään virkaa.

Homma alkaa kostotarinana, mutta jo aika pian selviää että nyt on vähän isompiakin juttuja menossa. Kosto muuttaa muotoaan kun ihmiskunta on - taas kerran - vaarassa tuhoutua kokonaan. Hitailla luodeilla on myös merkityksensä tarinassa, joskin ainakin omasta mielestäni hieman väkinäinen.

Teos tuntuu jollain tavalla sekalaisten ideoiden muistiinpanoilta, jotka on sitten nivottu yhteen, yhdeksi tarinaksi. Ei se huono ole, mutta itselleni jäi jotenkin hämmentynyt olo.

Kolme luotia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti