Avaruuden Merivirrat on taattua Asimovia: toteavaa, "kylmää" scifiä jossa ei ihmisten tunteilla ja kokemuksilla juurikaan ole sijaa. Kirja pysyy melko tiukasti tarinassa, asiassa, ja ihmiset ovat siinä vain näyttelijöinä mukana.
Toisaalta tämä kirja nyt ei ole mikään ihan hirmuinen kirjallisuuden riemuvoitto. Tarina on oikeastaan liki dekkarimainen. Siinä hypitään loogisesta päättelystä toiseen, niin kuin Asimovin teoksissa usein tehdään. Logiikan ja päättelyn selostaminen on välillä varsin puuduttavaa, tuntuen välillä jo aikamoiselta elvistelyltä. Ehkä Hercule Poirotin kaltaisten hahmojen kanssa se on hieman siedettävämpää kun hahmot ovat jotenkin lämpimämpiä, elävämmän tuntuisia - nyt homma on melkein kuin tietokoneen ohjelmakoodin selaamista. Loogista, kyllä, muttei ihan varsinaisen hirmuisen kiinnostavaa.
Ihan hyvä kirja kuitenkin on. Kerronta on sujuvaa eikä mitään ylettömän ärsyttäviä juonenkäänteitä pudotella turhaan sekaan. Suoraviivaisuudestaan johtuen kirja on myös varsin helppo lukea, ei tarvitse juurikaan aivojaan rassata kun kaikki asiat esitetään hyvässä järjestyksessä, peräkkäin, ja kaikki vieläpä selostetaan erinomaisen seikkaperäisesti. Kerrankin kirjailija on tehnyt työn meidän lukijoiden puolesta :-)
Kolme avaruuslaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti