Sohva juttuu portaikkoon, eikä sitä voi mitenkään saada irti. Itse asiassa mikään liikesarja ei ole voinut sohvaa saattaa tuohon pisteeseen, joten jotain on nyt pielessä. Lähinnä... kaikki.
Douglas Adams tunnetaan toki paremmin Linnunradan Käsikirja Liftareille -kirjasarjastaan (joka mainostaa olevansa maailman ainoa viisiosainen trilogia). Tässä kirjassa Adams on selvästi halunnut ottaa pesäeroa Liftareihin - ja samaan aikaan sekä onnistuu että ei onnistu.
Kirja on erilainen kuin Liftarit; se käsittelee eri teemaa, on käytännössä melko pitkälti sidottu ihan maapallolle eikä se ole lähtökohtaisesti pelkkä hassuttelu. Ja silti, Adams on jossain määrin maneeriensa vanki: maapallolla vaikka ollaan niin tietenkin mukaan mahtuu aikakone ja muinaiset avaruusoliot. Lisäksi kerronta menee välillä aikamoiseksi hassutteluksi, joten ihan vakavalla naamalla tätä ei kyllä voi lukea.
En oikein tiedä, mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella. Se ei oikeastaan ole kovin hyvä dekkari, vaikka venyttääkin genren rajoja aika railakkaasti. Henkilöhahmot ovat ohuita ja paikoin tosi turhan tuntuisia, eikä tapahtumissakaan oikein ole sellaista virkeyttä kuin Liftareissa. Jotenkin kirja ei vain täysin lähde lentoon. Loppuratkaisu on myös varsin päälleliimatun tuntuinen, ikään kuin Adams olisi kirjoittanut itsensä jotenkin umpikujaan ja päättänyt sitten vain rykäistä jotain kautta pihalle.
Ei huono, muttei kyllä hyväkään. Adamsin faneille varmasti kiinnostava kirja, muille ehkä ei niinkään. Kolme Dodoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti