Kaksi yhden hinnalla! Jee! Reynoldsin hieman lyhyempiä teoksia on julkaistu kaksi samalla kertaa. Ne eivät oikein käy novelleista koska ovat kuitenkin aika pitkiä, mutta eivät ehkä ihan kirjan mittaisia. No, tarinat ovat joka tapauksessa aika kivoja, ja joskus Reynoldsin kirjat ovat sisällöltään niin laajoja, erilaisia maailmankaikkeuksia ja universumeja syleileviä, että välillä tällainen tiiviimpi kerronta on ihan tervetullutta.
Timanttikoirat on aina perinteisen tuntuinen jännitys-seikkailu. Kaukaisella planeetalla sijaitsee mystinen torni jonka huipulla pitäisi olla mittaamattoman arvokkaita aarteita. Huipulle pääseminen edellyttää toinen toistaan vaikeampien tehtävien suorittamista. Matkaan lähdetään ensin normaaleina ihmisinä, mutta tehtävien vaikeutuessa turvaudutaan kehon ja aivojen muokkaukseen, ja lopulta seikkailijat joutuvatkin kysymään itseltään, kuinka pitkälle ovat valmiita menemään saadakseen aarteen. Onko hinta suurempi kuin palkkio? Sepä jää nähtäväksi.
Tarina on ihan sujuvasti kirjoitettu mutta ehkä aika lapsellinen. Sen olisi voinut julkaista moni muukin kuin Reynolds, vaikka kerronnassa onkin Reynoldsille tuttuja piirteitä. Sinänsä ihan sujuvasti kulkevaa perusjuttua.
Turkoosit Päivät on näistä kahdesta tarinasta kenties kiinnostavampi, syvällisempi, vaikkei tämäkään ihan kokonaisen kirjan väärti. Nyt ollaa planeetalla jonka pintaa peittää elävä meri. Meressä voivat uida harvat ja valitut, jotka näin voivat jossain määrin kommunikoida meren kanssa. Päähahmo lähtee luvatta uimaan meressä sisarensa kanssa, sisar hukkuu ja jäljelle jää surua, ja arvoitus. Oliko hukkuminen sattumaa, vai halusiko meri jotain? Onko hukkunut sittenkään kuollut.
Tarinaan sekaantuu lopulta muitakin tahoja, joilla on omat intressinsä meren suhteen. Loppukäänteet ovat aika huimia, mennään jo Reynoldsin omimmalle tontille jossa galaksit ja maailmankaikkeudet ovat poikkeuksetta vaarassa - napeilla ei pelata.
Mainiosti kirjoitettu ja sopivan erilainen tarina, jossa on kuitenkin tarttumapintaa perinteisemmän seikkailun ja toiminnan muodossa.
Kokonaisuudessaan hyvä kirja, mukavia tarinoita. Scifin ja varsinkin Reynoldsin faneille ehdoton pala. Kolme galaxia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti