Hiaasen kirjoittaa jälleen ekologis-henkistä toimintaa, ja tällä kertaa on ehkä ihan parhaimmassa terässään. Kirja on paikoin jopa aika hyvä, vaikka toki toistaakin Hiaasenin muiden kirjojen kuvioita hieman liiankin tarkasti.
Viimeiset sinikieliset myyrät kaapataan huvipuistosta. Kaappaus on täysin käsittämätön, ja sen alkaessa pikkuhiljaa selvitä paljastuu koko joukko toinen toistaan erikoisempia kuvioita. Kuten esimerkiksi, että mitään sinikielisiä myyriä ei ole olemassakaan. Ja huvipuiston johtaja onkin todistajansuojeluohjelmassa piileskelevä mafioso. Hiaasenin henkilögalleriassa kaikki ovat siinä määrin pimahtaneita sekopäitä, että niiden voisi uskoa olevan jopa todellisia ihmisiä. Totuushan on aina tarua ihmeellisempää.
Vaikka kuvio toistaa samaa vanhaa kaavaa, henkilöhahmot ovat suoraan Hiaasenin muista kirjoista ja tapahtumien ympäristökin on iänikuinen Everglades, on kirja silti hyvin kirjoitettu ja varsin menevä seikkailu. Tai pikemminkin kohellus. Kyllä tämän ihan mieluusti lukee, ja voi jopa välillä vähän naurattaa. Kokeile vaikka!
Neljä vähän niinkuin tavallaan uhanalaista eläintä, you know...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti