keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Dean Koontz: Aaveet

Vanhempaa ja ehkä aavistuksen parempaa Koontzia kuin jotkut viimeisimmät tekeleet. Ehkä alkaen ihan siitä, että tällä kertaa kirja ei ole hirveän ylipitkä. Henkilöt ovat toki samaa pahvia kuin aina; kaunis-mutta-älykäs sankaritar ja vahva-mutta-herkkä poliisi vastapainona. Haaaaauuuuuuuukotuuuus. No joo.

Pikkukaupungissa tapahtuu kummia. Ihmiset ovat kadonneet, poislukien muutamaa jotka löytyvät kuolleina. Muista ei näy jälkeäkään. Missään ei ole ketään. Sankaritar palaa kaupunkiin ja jää kuin jääkin henkiin ja tottakai lopulta selvittää arvoituksen. Mukana on myös pakolliset varsinaiseen tarinaan liittymättömät sivuntäytteet jotka hämmentävät pakkaa sopivissa kohdin - muuten kirjasta olisi tullut tosi lyhyt.

Kaiken takana on... no enpäs kerrokaan, koska tässä kohdin Koontzilla on kerrankin ollut jopa vähän mielikuvitusta. Jos tykkäät jännityskirjoista ja jopa hiuka kauhun puolelle menevistä tarinoista niin tsekkaa itse! Ei ole paha rasti.

Kolme tarpeettoman tarkasti kuvailtua raakaa kuolemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti