Morjesta vaan ja päivää! Ruotsalaiset avaruus-vampyyri-zombiet ovat täällä taas, eikä hommassa edelleenkään ole päätä, häntää tai juurikaan muutakaan mainittavaa. Eikä kovin paljon mielenkiintoa. Heebot säntäilee zombeja karkuun ja ampuu niitä kunnes ammukset loppuvat, sitten seuraa täpärä läheltä-piti-pelastuminen kunnes avaruusoliot ja vampyyrit ja zombiet (oikeasti!) tulevat taas, ja sitten taas ammuskellaan ja juostaan.
Jos tämä kirja olisi kirjoitettu kieli poskessa, olisi hommassa ehkä jotain itua, mutta nyt jää vain hämmentynyt olo. Mitähän tämä Lars oikein aamiaismuroihinsa laittaa?
Kaksi vampyyrinpuremaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti