torstai 30. elokuuta 2018

Robert A. Heinlein: Yli-Ihmisen Aika

Heinlein jatkaa ristiriitaisena omassa kirjastossani. Toisaalta kirjat on hyvin kirjoitettu, tarinoissa on hyvin omaperäisiä piirteitä ja erittäin vähän mitään varsinaisen ärsyttävää tai kliseistä. Toisaalta kirjojen varsinainen juonen kaari on välillä aivan  hukassa. Niin kuin tässäkin kirjassa.

Yli-Ihmisen Aika kertoo jostain tulevaisuudesta, jossa ihmistä jalostetaan hallitusti paremmaksi versioksi itsestään. Yhteiskunnassa vallitsee väkivallan mahdollisuuteen perustuva kohteliaisuus, monet kantavat aseita mukanaan ja ovat näin hallitsevassa asemassa aseettomien suhteen.

Varsinainen tarina on kuitenkin jotenkin ihan hukassa. Kirja alkaa ensin jonkinlaisena yhteiskuntapohdiskeluna, juonessa on mukana kapinallisia ja tiedemiehiä ja ties mitä. Sitten yhtäkkiä luiskahdetaan melkein rakkaustarinan kautta pohdiskelemaan kuolemanjälkeistä elämää ja telepatiaa, ja sitten… kirja vaan jotenkin loppuu ykskaks.

En oikein osaa suhtautua tähän kirjaan mitenkään. Ehkä en vain tajunnut jotain, ehkä en ole riittävän kehittynyt, riittävän yli-ihminen. Scifidiggarille silti lienee pakko suositella - muille ehkä ei.

Kolme kaksintaistelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti