Jim Thompsonin Valkoinen Viha on hieman ristiriitainen kirja. Sitä lukiessa tuntuu, kuin kirjailija ei olisi täysin osannut päättää mitä kirjaa kirjoittaa - dekkaria, toimintaa, jännitystä vai mitä. Periaatteessa kirjassa on ihan kiinnostavaa ja ajankohtaistakin tematiikkaa, kuten suomessa ja muualla euroopassa leimahtanut rasismi ja äärioikeistolaisen ideologian nouseminen poliittiseksi realismiksi, mutta jotenkin teema ei kanna. Ehkä se johtuu juonen monimutkaisuudesta.
Kirjassa seurataan kovaa poliisia tämän jahdatessa rikollisia, välillä kaikkia ja välillä yhteen tiettyyn rikokseen liittyen, kovien kavereittensa kera. Välillä tarina keskittyy päähenkilöön ja tämän yksityiselämään, mutta sitten hekumoidaan fetissimäisesti sivukaupalla aseilla ja teknisillä vempaimilla kuin amerikkalaisessa toimintaelokuvassa ikään. Sen jälkeen juonta hämmennetään taas niin, ettei voi oikein mitenkään tietää missä mennään - kuka on hyvis ja kuka pahis, siihen ei oikeastaan edes yritetä ottaa kantaa.
Lopussa juonikuvio alkaa vaikuttaa jo melko idioottimaiselta. Liian paljon uskomattomia käänteitä ja todella tympeässä määrin tarpeetonta väkivallalla mässäilyä. Silti... kirja on melko kelpo luettavaa. Teksti on sujuvaa ja hyvin rytmiteltyä, joissain hahmoissa ja käänteissä leikitellään suomalaisuudella ulkomaalaisen vinkkelistä hetkittäin jopa melko raikkaasti.
En pitänyt tarpeettomasta väkivallasta ja kidutuksesta, muuten melko ok. Kolme reikää päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti