Pimeää Jäätä on jatko-osa Isomäen aikaisemmalle teokselle, Pimeän Pilven Ritarit. En innostunut aikaisemmasta osasta, ja tämä on mielestäni vieläkin huonompi.
Kirjassa ollaan maailmanlopun tunnelmissa. Maapalloa - oikeastaan koko aurinkokuntaa - lähestyy pimentynyt aurinkokunta. Hirveä määrä meteoriitteja uhkaa osua maahan ja tuhota kaiken. Yksinäinen sankari rypee taas kerran nihilistisessä itsesäälissään, ja orgioita pitää tietenkin olla mukana koska... miksipä ei.
Kirja on äärettömän puuduttavaa paasausta ja pseudofilosofista pohdiskelua. Varsinainen tarina on suurinpiirtein kolmen sivun mittainen, ja loput kolmisensataa aivan turhaa jorinaa joka ei liity mihinkään. Isomäki on kirjoittanut toimiviakin kirjoja, joten hämmästelen tällaista tason heikentymistä - ehkä Isomäki on jo niin tunnettu ja tunnustettu kirjailija, että kukaan ei kirjoitusvaiheessa ole tohtinut antaa rehellistä palautetta.
Loppuratkaisu on paitsi epäuskottava, myös täydellisen epäkiinnostava.
Tätä ei kyllä voi suositella kenellekään, paitsi ihan paatuneimmille Isomäen faneille. Yksi tähti ja sekin menossa ohi.
