Robur Valloittaja on lapsuudestani jäänyt mieleen erinomaisen jännittävänä seikkailuna. Ihan samalta se ei maistunut näin aikuisiällä, mutta on kirjalla toki hyvät puolensa edelleen.
Kirja on jonkinlainen kannanotto aikanaan (1800-luvun loppu) vallinneesta ideologisesta kiistelystä ilmaa kevyempien ja ilmaa raskaampien lentolaitteiden toimivuudesta. Kumpiakaan ei juurikaan oltu saatu toimimaan, vielä, mutta väittely kävi ilmeisen kovana. Verne kuvaa tätä väittelyä henkilöhahmojen kautta, ja ottaa selkeästi itse kantaa ilmaa raskaampien laitteiden puolesta.
Robur Valloittaja on salaperäiseksi jäävä tiedemies, joka on rakentanut fantastisen lentolaitteen - ilmaa raskaamman sellaisen. Laite pysyy ilmassa kymmenien pystysuoraa nostetta tuottavien potkurien avulla. Hupaisana yksityiskohtana käyttövoimana on sähkö - ilma-alus pystyy vaivatta lentämään maailman ympäri lataamatta "akkumulaattoreita" kertaakaan. Yhteys nykyaikaan ja sähköautoihin, jossa akkujen tarjoaman ajomatka on nimenomaan suurimpia ongelmia, on hihityttävä.
Kirja on aikamoisen suoraviivainen seikkailu. Robur kaappaa kaksi ilmaa kevyempien lentolaitteiden kannattajaa alukseensa, ja matka vie maailman ympäri. Juuri mitään selitystä mistä tai kuka Robur on, ei anneta. Matkalla ei myöskään tunnu olevan mitään muuta tarkoitusta tai päämäärää kuin vakuuttaa kyytiläiset ilmaa raskaampien laitteiden ylivertaisuudesta. Matkanteko sinänsä on varsin kuivaa ja sisällötöntä kerrontaa. Lopussa ei edes koeta "onnellista" käännettä, vaan ilmaa kevyempien lentolaitteiden edustajat pysyvät sitkeästi kannassaan (siinäkin melko osuva aasinsilta nykyaikaan jossa valitettavan usein omista mielipideistä tupataan pitämään kiinni täysin kiistattomien todisteiden vastaisestikin), ja onnistuvat lopulta pakenemaan.
Ihan kelpo kirja, erityisesti Vernen ja seikkailutarinoiden ystäville. Kirjana ehkä hieman vaisu, ei likimainkaan Vernen parhaimmistoa. Kolme potkuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti