Tarina on... vissiinkin olemassa, mutta varsin sekava ja vaikea hahmottaa. Jotenkin kirjan päähahmoina olevien poikien mielikuvitus laukkaa ja saa kaiken näyttämään jännältä ja pelottavalta, ja samaan aikaan tuntuu kuin kerronnassa olisi kyse kirjailijan omasta nostalgisesta kaipuusta johonkin mystiseen täydelliseen lapsuuden kesään.
En oikein saanut tolkkua tästä teoksesta, vaikka se Bradburyn arvostetuimpiin kirjoihin yleensä luetaankin. Ehkä luin tätä jotenkin väärässä mielentilassa tai väärin odotuksin - tai ehkä aika on vain ajanut tämän kirjan yli, peruuttanut vielä takaisin ja ajanut uudestaan liiskaten kirjalliset arvot niin latteiksi, ettei niistä ota enää selkoa.
Omalta osaltani ei jatkoon, mutta jos tykkäät lukea klassikkoja ja "vaikeita" teoksia niin mikäpäs siinä. Kaksi sirkuspelleä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti