torstai 14. toukokuuta 2020

William Gibson: Virtuaalivalo

Gibsonin Silta-sarjan ensimmäinen teos, Virtuaalivalo, ei ole mielestäni mösjöön parasta antia. Kirja kertoo taas kerran "rääpäleistä"; oman elämänsä antisankareista, joille sattuu ja tapahtuu monenlaista hankaluutta. Tällä kertaa pääosassa ovat polkupyörälähetti, joka tilaisuuden sattuessa kohdalle onnistuu varastamaan todella väärät virtuaalilasit sekä hänen peräänsä lähetetty entinen turvallisuusyhtiön autokuski, jolla on taipumusta mokailla keikkansa oikein urakalla.

Sillallakin käydään, pahikset jahtaavat, koko ajan on pimeää ja sataa ja kaikki on ruosteessa, likaista ja muuten vaan synkkää. Gibson kirjoittaa kyllä ihan hienosti, juttu luistaa ja homma kulkee, mutta joku tässä tökkii. Henkilöhahmot ovat ehkä tavanomaista pahvisempia ja juoni jotenkin loppuunkalutun tuntuinen - jäljelle jää oikeastaan pelkkää takaa-ajoa ja kohkaamista, mistä on melko vaikea kiinnostua sen kummemmin.

Olen itse kova Gibsonin fani ja pidän Cyber-punkista, mutta nyt on kuulkaas vaan niin että kun ei kulje niin ei kulje. Jos yhtään Gibsonia tai aihepiiriä fanitat niin täytyyhän tämä lukea, eikä toki mitenkään varsinaisen huonosta kirjasta ole kyse, mutta ehkä odotukset on syytä pitää melko maltillisena.

Kolme ruostunutta hökkeliä sateessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti