Rauhansota kertoo rauhaan pakottamisesta ja sen seurauksista. Eletään (taas kerran) jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa, joka kuitenkin vaikuttaa oudosti asenteiltaan ja historialtaan suurinpiirtein 1960-luvulta. Rauhanlaitos - YK? - on ratkaissut ihmiskuntaa piinavan sotimisen sulkemalla kaikki (siis kaikkien muiden kuin Rauhanlaitoksen) aseet ja sellaisiksi mahdollisesti käytettävät vermeet eräänlaiseen staasikuplaan, ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi. Problem solved, ei enää aseita, ei enää sotaa.
Ihmiset eivät kuitenkaan alistu täysin mukisematta tällaiseen perusoikeuksiensa - sota ja väkivalta - rajoittamiseen. NRA? No siltä välillä vähän tuntuu. Sen sijaan ihmiset ryhtyvät kapinoimaan ja pyrkivät muokkaamaan tai jopa rikkomaan staasikuplia, ja käyttämään niitä Rauhanlaitosta vastaan. Jotta saisivat taas sotia rauhassa. Idiootit.
Kirja on kyllä hyvin kirjoitettu, sitä lukee helposti ja mielellään, ja jotkut henkilöhahmot ovat jopa lähes kiinnostavia, tai ainakaan ne eivät ole ihan täysin umpitympeitä pökkelöitä. Tarina etenee melko lineaarisesti muutamia takaumajaksoja lukuunottamatta, ja ilmassa on selkeää seikkailun tuntua.
Kirjaa lukiessa tulee usein tunne, että Heinlein olisi voinut kirjoittaa jotain tällaista. Tyylissä on jotain samanlaista, samoin asetelmassa - joukko tiedemiehiä nousee vastustamaan vallassaolevaa hallintoa ja kukistaa (hups, juonipaljastus) sen ylivertaisen älynsä turvin. Hmmm.... No, ehkä tarina ei ole avian omintakeisinta mahdollista, mutta kerronta kantaa sen kyllä varsin hyvin.
Ihan kelpo scifistelyä. Kolme kuplaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti