Hohhoijakkaa, sarjamurhaajia taasen. En oikein jaksa syttyä niistä enää, se on mielestäni aika turhanpäiväinen pelottelumuoto - ei oikeasti kovin pelottavaa. No, mutta Koontz nyt kuitenkin sellaisesta kirjoittaa ja kirja hyllystä tarttui kouraan joten…
Pelon Kasvot on ihan mukiinmenevää jännitystä, kunhan riman pitää riittävän alhaalla. Tunnistamaton sarjamurhaaja sarjamurhastelee ihmisiä New Yorkissa, ja kaikkia pelottaa. Sitten esiin astuu kirjan päähenkilö jolla tietenkin on traumaattisia muistoja ja kokemuksia, ja lopulta ne on voitettava kun sarjamurhastelija on kannoilla.
Tällä kertaa kiipeillään pilvenpiirtäjän kylkeä ja pari pientä ylläriäkin on loppuun osattu leipoa, joista yksi jopa hieman yllätti; siitä lisäpiste. Ihan toimivaa kesähömppää mutta en kyllä pari tuntia kirjan lukemisen jälkeen enää muistanut edes päähahmojen nimiä, että sellasta.
Kolme tarpeetonta väkivaltakohtausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti