tiistai 23. tammikuuta 2018

John Steinbeck: Torstai on Toivoa Täynnä

Joskus klassikoita lukiessa tulee huijattu olo, eihän tämä nyt oikeastaan kovin hyvä kirja olekaan. Steinbeckin Torstai on Toivoa Täynnä on kuitenkin klassikkomaineensa arvoinen, ja ylikin - se on yksinkertaisesti perhanan hyvä kirja!

Kirjassa pyöritään samoissa maisemissa ja saman jengin kanssa kuin Hyvien Ihmisten Juhlassa. Rentut ovat edelleen renttuja, ja sivistys kurkkkii kuin varkain mutta kunnioittavan etäisyyden päästä. Halpaa alkoholia juodaan - ja välillä kalliimpaakin - aamiaiseksi, päivälliseksi ja tietysti illoin öin, eikä kukaan saa oikein mitään aikaiseksi. Silti elämä maistuu. Kunnes huolet alkavat painaa.

Cannnery Row:n porukka on kiinni toisissaan niin tiukasti, että yhden ongelmista tulee välittömästi kaikkien ongelmia, ja yksissä tuumin niitä ryhdytään myös ratkomaan. Lopputulos on harvoin sitä mitä oli tarkoitus, ja yleensä pieleen mennään ruhtinaallisesti ja täysillä, mutta se ei juurikaan lannista. Tohtorin elämän valtaa syvä masennus ja hämmennys, ja sitä ryhdytään selvittämään. Hazel-parka; koskaan ei ole yksikään ajatus hänen päässään pysynyt kahta minuuttia kauempaa, mutta nyt joutuu ihan oikeasti ajattelemaan - ja kurja olohan siitä tietysti seuraa. Mack ja muut antavat taustatukea tai häiritsevät, riippuu miltä kantilta asioita katsoo.

Itselleni kirjan ehkäpä parasta antia on sen tasapainoilu moralisoinnin, slapstick-tyyppisen halvan hekotteluhuumorin ja filosofioinnin laitamilla kompastumatta kuitenkaan näistä mihinkään. Välillä vitsit ovat halpoja ja helppoja, mutta ei liikaa vaan juuri sopivasti. Kenestäkään hahmosta ei tehdä varsinaisesti pelleä, vaan kaikki esitetään hyvin sydämellisesti ja lempeästi täydellisen kauniina ihmisinä, vikoineen kaikkineen. Kun sitten välillä pohditaan maailman menoa ja ihmetellään ihmisyyttä, ei siihenkään juututa rasittavan pseudofilosofisesti vaan pohdinnat ovat raikkaita ja paikkaansa puoltavia tarinassa.

Kaiken lisäksi kieli on aivan ihastuttavaa; vanhanaikaista ehkä nykymittapuulla, mutta samalla herskyvää, hauskaa ja kaunista.

Oi kuinka haluaisinkaan osallistua Cannery Rown juhliin... Täydet viisi vanhaa tenniskenkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti