Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001

Dum dum dum dum dum! Apinat kolistelemassa ihmeellistä mustaa kiveä - ja sitten toisiaan. Ja: I'm sorry Dave, I can't let you do that.

Tästä kirjasta tehty elokuva on varsin monelle tuttu, varsinkin nuo muutamat kohtaukset. Tarinassa on kuitenkin enemmänkin sisältöä. Tarina on kestänyt aikaa jotenkuten, vaikka muutamat seikat alkavatkin olla jo vähän vanhentuneen tuntuisia - kirja on toki kirjoitettu vuonna 1968, jolloin vuosi 2001 oli kaukana tulevaisuudessa. Eipä olla ihan niin pitkällä kehityksessä kuin tuolloin Artturi visioi.

Kirjan ytimessä on kysymys, mistä me (ihmiset) tulemme. Vastausta siihen ei saada eikä varmaan tieteisfiktion tavoite olekaan. Sen sijaan kyseessä on yksi ajatusleikki, miten ehkä kenties mahdollisesti jotain olisi voinut tapahtua. 

Tapahtumien keskipisteessä on aluksi muinaishistoriassa ilmestyvä musta paasi, jonka vaikutus saa apinat kehittymään muita eläinlajeja nopeammin. Näin saa alkunsa ihminen. Seuraavaksi ollaan nykyajassa, noin suurinpiirtein, ja uusi paasi on taas löytynyt.

Löydöstä tietämättä matkaa pieni joukko tutkijoita avaruudessa. Asiat alkavat mennä pieleen, kun aluksen tietokone, tekoäly nimeltään HAL 9000, alkaa sekoilla. HAL mahdollisesti on kehittymässä edelleen, ja kenties juurikin mustan paaden vaikutuksesta.

Kirjain varsinainen tarina on varsin ohut, lennetään vähän avaruudessa ja hämmästellään kaikenlaista, sitten tietokone pimahtaa ja viimeinen selviytynyt tiedemies yrittää jotenkin pärjätä. Kielellisesti kirja ei ole mitään suurta kirjallisuutta vaan pikemminkin aika suoraviivaista seikkailukirjoille tyypillistä kerrontaa.

Edelleen ihan hyvä teos, ei ehkä ihan kaikille mutta tieteiskirjallisuuden ystäville toki. Kolme planeettaa.

C.S. Forester: Lordi Hornblower

Hornblower ylenee taas ja on nyt virallisesti Lordi! Ei, ei se rokkimörkö vaan ihan ihka oikea Englantilainen ylhäisön jäsen.

Matka vie nyt kapinallisen laivan luo. Englannin laivasto tuskin tuntee suurempaa häpeää kuin kapinoivat miehistöt, ja tämä on vieläpä parkkeerannut aivan Ranskan rannikon tuntumaan, uhaten liittyä Ranskalaisiin jos eivät saa armoa. Armoa ei kuitenkaan ole luvassa, vaan Hornblower lähetetään nokkelana miehenä selvittämään sotkua.

Pelkästään kapinallisten kiinniottamisen sijaan Hornblower päätyykin vapauttamaan kokonaisen Ranskalaisen kaupungin Napoleonin joukoilta - ja päätyy kaupungin virkaatekeväksi kuvernööriksi. Napoleonin valloitusmatkat eivät suju hyvin, ja tämä on pakosalla, mikä antaa rojalisteille mahdollisuuksia irtautua valloittajan vallasta. Hornblower lietsoo tätä minkä kerkeää - näkyvissä on huima mahdollisuus, yli kaksikymmentä vuotta kestäneen sodan loppu.

Homma menee tietenkin vaikeaksi. Kaikenlaista kähinää joka puolella, ja lisäksi Hornblower tuskailee naisten kanssa. Ei pelkästään oman vaimonsa. Kaikkea sitä!

Kelpo seikkailua ja historiallinen aspekti on taas kiinnostavaa, Napoleonin pyristely ja erilaiset suhteet, joita solmitaan eri osapuolten kesken - kuka milloinkin pettää kenet, on päivänpolttava kysymys.

Kolme venettä joella.  

C.S. Forester: Kommodori Hornblower

Hornblower etenee urallaan ja on nyt Kommodori, komentaen omaa eskaaderiaan johon kuuluu useita laivoja.

Eurooppa on myllerryksessä. Napoleon on vallannut lähes koko Euroopan, aina Tanskaa ja Norjaa myöten. Ruotsin puolueettomuus ei ole lainkaan varmaa. Venäjä on valloittanut Suomen, ja Napoleonin hyökkäys Venäjälle näyttää todennäköiseltä. Yleinen konsensus on, että Venäjä tulee luhistumaan nopeasti, ellei peräti antaudu kokonaan.

Tätä härdelliä selvittämään lähetetään Hornblower itämerelle. Riika on vielä vapaa Ranskan vallasta, ja sitä pyritään auttamaan kaikin keinoin. Myös Venäjän ruhtinaiden mahdollista pakenemista on avustettava. 

Jo alkumetreillä käy selväksi, että tällä kertaa kirja kertoo enemmän juonittelusta ja maissa käytävistä taisteluista kuin meriseikkailuista. Hornblower esiintyy myös hieman erilaisessa valossa, ollen aina epävarmempi itsestään, erityisesti maissa. Vain taistelut sytyttävät vanhan palon. Diplomatia ja edustustehtävät sen sijaan ovat silkkaa kidutusta Horatiolle.

Kirja on ihan mielenkiintoinen historian oppitunti. Toki fiktiivinen, seikkailuksi kirjoitettu, mutta Napoleonin valloituksista se kertoo kaikenlaista. Oli kyllä melkoinen valloittaja sekin tappi.

Mutta mikä ihme on mörssärikaljuutti? No se selviää (hieman) lukemalla tämä kirja!

Neljä piiritystä, mukavaa historiallista kerrontaa ja tietenkin jotenkin vielä vähän kiintoisampaa, kun tapahtuu tässä meidän nurkilla.

C.S. Forester: Komentajakapteeni Hornblower, osa 2

Hornblower risteilee Ranskan vesillä, kaapaten laivoja ja tuhoaapa myös jokusen rannikkopatterin. Sitten käy käsky hyökätä yksi neljää vihollisen laivaa vastaan!

Taistelu on kova mutta huonostihan siinä lopulta käy. Hornblower joutuu antautumaan, kun oma laiva on ammuttu tohjoksi. Seuraa reissu ranskalaiseen vankilaan. Paljon miehiä on menetetty, laiva pirstaleina ja odotettavissa oikeudenkäynti pariisissa jossa varsin todennäköisesti tuomiona tulee olemaan kuolema.

Hornblower onnistuu kuitenkin karkaamaan kahden toverinsa kera. Seuraa pitkä karkumatka Loire-jokea pitkin, ja lopulta kaapataan laiva jolla purjehditaan omien laivojen luokse, turvaan.

Jännitettäväksi jää vielä oman maan sotaoikeus. Sellainen on aina edessä, kun on menettänyt laivansa, antautunut viholliselle. Myös perherintamalla tapahtuu traagisia asioita.

Kirja on ihan priimaa seikkailua, todella kirkasotsaista sankaritarua. Vihollinen on inhottava ja huono kaikessa, kun taas Hornblowerin sädekehä valaisee kaiken ympärillään. Kaikesta selvitään kuin ihmeen kaupalla, ystäviä löytyy juuri oikealla hetkellä ja tykit laulavat.

Mainiota eskapismia nykyajasta taas! Neljä kanuunanlaukausta.

C.S. Forester: Komentajakapteeni Hornblower, osa 1

Taas mennään merelle seikkailuihin! Tällä kertaa haasteita riittää niin kotirintamalla kuin merellä, ja Hornblower osoittautuu yllättäen lähes ihmiseksi.

Etelä-Amerikan rannikolla käydään tukemassa Espanjan kapinallisia. Näille on tarkoitus viedä aseita ja auttaa aiheuttamaan häiriötä Espanjan valtiolle, jonka kanssa ollaan siis sodassa. Kapinalliset löytyvät ja osoittautuvat erinomaisen inhottavaksi porukaksi. Auttaa kuitenkin pitää, se kun on käsky.

Pian kuitenkin käy ilmi, että Englanti ja Espanja ovat solmineet rauhan. Hornblower lähtee paluumatkalle ja saa kyytiinsä englantilaisen ladyn. Pitkän matkan aikana tunteet nousevat pintaan, Hornblower tuskailee tunteidensa kanssa kun kotiin jäänyt vaimo Maria tuntuu mitättömältä ja tyhmältä, ja lady Barbara taas houkuttaa paitsi naiseudellaan myös aatelisarvollaan.

Toki matkalla saadaan taistellakin, mutta lopulta päästään turvallisesti kotiin. Sitten mennään taas, askelta isommalla laivalla. Taistelua, matkustamista... Mikään ei juurikaan muutu.

Tässä kirjassa pelkkää meriseikkailua enemmän pääosassa on oikeastaan Hornblowerin tuskailu tunteidensa kanssa. Hän on selvästi heikoilla jäillä niiden kanssa, sotiminen on paljon helpompaa ja luontevampaa. Kyseessä on kaksiosaisen kirjan ensimmäinen osa, joten emme vielä tiedä miten tässä käy - voittaako uusi lempi vai kestääkö uskollisuus?

Ihan hyvää seikkailua, mutta ehkä näissäkin määrä alkaa jo hieman puuduttaa, kun merellä purjehtiminen ja taisteleminen on käytännössä aina samaa - paperilta luettuna siis.

Kolme mastoa.

Dave Grohl: Tositarinoita

Dave Grohlia pidetään mukavana tyyppinä, erityisesti rokkitähdeksi. Tässä kirjassaan Dave kertoilee itsestään, historiastaan ja taustastaan, ja vaikuttaa kyllä edelleen ihan mukavalta jäbältä.

Kuten rokkitähtien elämäkerrat yleensä, kirja on aika tylsä, jopa tarpeeton. Kirjassa käydään lineaarisesti läpi Grohlin uraa, alkaen lapsuuden punk-innostuksesta nuoruuden bändien kautta Nirvanaan ja lopulta Foo Fighters:in maailmanmaineeseen. Mitään kovin syvällistä mistään yhtyeestä ei käsitellä, levytyksiä ei listata vaan lähinnä pohditaan miltä milloinkin tuntui, ja toki surraan poismenneitä ystäviä.

Grohl vaikuttaa tasapainoiselta tyypiltä. Perhe on edelleen tärkeä, lasten kanssa on kiva hengailla. Ja bändi on myös tärkeä. Mutta lopulta, kirjasta ei oikein jää mitään käteen. Joo kiva, hyvin on mennyt ja rokki raikaa, mutta... mitä sitten?

En toki tarkoita, että kaikissa kirjoissa pitäisi mässäillä paljastuksilla ja kieriskellä törkeyksissä, mutta jotenkin jotain pointtia, jotain ajatusta jostain olisi kiva kuulla.

Pahvinen kertomus rokkielämästä, jota ilmankin olisi pärjätty varsin hyvin. Kaksi biisiä, ei jatkoon.

John Avide Lindqvist: Ystävällisyys

Ohhoh, olipas mukavaa yllättyä positiivisesti! Näin kirjan kirjastossa enkä tunnista kirjailijaa, en ole lukenut hänen aiempaa tuotantoaan. Kirja on paksu (yli 700 sivua), ja takakannen tekstistä tuli vähän nuoriso-fantasian olo. Mutta väärässäpä olin, sillä kyseessä on erittäin mainio kirja!

Kirja kertoo ruotsalaisen pikkukaupungin, Norrtäljen asukkaista ja näiden välisistä kanssakäymisistä. Hahmot ovat varsin tavallisia ihmisiä joilla on varsin tavalliset elämät. Ollaan töissä kaupan kassana ja vanhainkodissa, juodaan kaljaa ja pelataan Pokemon Go:ta. Elämät kuljeskelevat hiljalleen, ja ystävyydet pysyvät ja kehittyvät.

Kunnes eräänä päivänä kaupungin satamaan on ilmestynyt keltainen rahtikontti. Kontti on suljettu, ja koska laiturin omistussuhteista ei oikein päästä yksimielisyyteen, ei sitä voida heti avata. Myöhemmin kun kontti viimein saadaan auki, sen sisältö järkyttää kaikkia.

Kirjan päähahmot, joukko noin kolmikymppisiä, varsin tavallisia ihmisiä, havainnoi itseään ja ympäristöään. Pikkuhiljaa kaupungin tunnelma muuttuu. Ystävällisyys alkaa kadota. Lopulta kaupunki on kuin sodassa itseään vastaan.

Kirja on siis varsin pitkä, ja odotin pitkästyväni sen kanssa, mutta mutta... Tarina on ihan perhanan hyvin kirjoitettu! Kerronta on verkkaista, sisältää takaumia ja taustoituksia (joista en yleensä välitä kovin paljoa) ja soljuu lähes uneliaasti eteenpäin. Jotkut hahmoista ja tapahtumista ovat aika tavanomaisia, mitään kovin erikoista ei tapahdu tai esiinny, tarina vaan, no, soljuu ja kulkee todella vakuuttavasti. Henkilöistä voi oikeasti pitää, ne on kirjoitettu erittäin miellyttävästi.

Ystävällisyyden pikkuhiljainen väheneminen ja katoaminen on myös kuvattu hienosti. Se alkaa vaivihkaa, ja vasta luettuaan pidemmälle alkaa itsekin tuntea tunnelman muuttuneen. Loppuratkaisu on ehkä vähän hassu mutta menköön. Kirja on kaikinpuolin nautittava ja vaikka onkin pitkän puoleinen, olisin ilomielin lukenut vielä vaikka kuinka paljon pidemmälle.

Vahva suositus, neljä ystävystä!

Nicholas Binge: Nousu

Keskelle Tyyntä valtamerta on noussut yhtäkkiä valtava vuori, korkeampi kuin mikään muu vuori maan päällä. Miten se on tapahtunut, sitä ei tiedä kukaan. Yhtenä hetkenä vuori vain oli siinä.

Vuorelle on toki noustava selvittämään, mistä on kyse. Ensimmäinen tutkijaryhmä katoaa, ja perään lähetetään toinen, jossa kertojahahmo Harold on mukana. Kirjaa kerrotaan osin Haroldin kirjoittamien kirjeiden kautta, osin nousun aikaisten tapahtumien mukana.

Vuorella on tietenkin outoja asioita, vaarallisia olentoja ja mystisiä tapahtumia. Vuori tuntuu myös vaikuttavan sille kiipeäviin ihmisiin. Heistä tulee vihaisia ja epäluuloisia toisiaan kohtaan. Koko ajan on kuitenkin selvää, että noustava on. Vuori tuntuu kutsuvan, vihjaavan, että huipulla on vastauksia.

Kirja on kirjoitettu ikään kuin jännittäväksi, ja niin se kai olisikin jos ei samanlaisia "mystisiä" jännitystarinoita olisi jo aika paljon. Sekopäinen kiipeäminen ei myöskään ole kovin kiinnostavaa, ja kirjan loppua kohden tuntuu kuin kirjailija itsekään ei oikein uskoisi tekeleeseen. Outoja oikopolkuja alkaa tupsahtelemaan, ja loppuratkaisu on oikeastaan aika typerä - olevinaan nokkela ja kiinnostava, mutta saa koko kiipeämisen vaivannäön tuntumaan täysin tarpeettomalta.

Hyvä yritys, mutta ei oikein kulje. Kaksi outoa olentoa.