Ohhoh, olipas mukavaa yllättyä positiivisesti! Näin kirjan kirjastossa enkä tunnista kirjailijaa, en ole lukenut hänen aiempaa tuotantoaan. Kirja on paksu (yli 700 sivua), ja takakannen tekstistä tuli vähän nuoriso-fantasian olo. Mutta väärässäpä olin, sillä kyseessä on erittäin mainio kirja!
Kirja kertoo ruotsalaisen pikkukaupungin, Norrtäljen asukkaista ja näiden välisistä kanssakäymisistä. Hahmot ovat varsin tavallisia ihmisiä joilla on varsin tavalliset elämät. Ollaan töissä kaupan kassana ja vanhainkodissa, juodaan kaljaa ja pelataan Pokemon Go:ta. Elämät kuljeskelevat hiljalleen, ja ystävyydet pysyvät ja kehittyvät.
Kunnes eräänä päivänä kaupungin satamaan on ilmestynyt keltainen rahtikontti. Kontti on suljettu, ja koska laiturin omistussuhteista ei oikein päästä yksimielisyyteen, ei sitä voida heti avata. Myöhemmin kun kontti viimein saadaan auki, sen sisältö järkyttää kaikkia.
Kirjan päähahmot, joukko noin kolmikymppisiä, varsin tavallisia ihmisiä, havainnoi itseään ja ympäristöään. Pikkuhiljaa kaupungin tunnelma muuttuu. Ystävällisyys alkaa kadota. Lopulta kaupunki on kuin sodassa itseään vastaan.
Kirja on siis varsin pitkä, ja odotin pitkästyväni sen kanssa, mutta mutta... Tarina on ihan perhanan hyvin kirjoitettu! Kerronta on verkkaista, sisältää takaumia ja taustoituksia (joista en yleensä välitä kovin paljoa) ja soljuu lähes uneliaasti eteenpäin. Jotkut hahmoista ja tapahtumista ovat aika tavanomaisia, mitään kovin erikoista ei tapahdu tai esiinny, tarina vaan, no, soljuu ja kulkee todella vakuuttavasti. Henkilöistä voi oikeasti pitää, ne on kirjoitettu erittäin miellyttävästi.
Ystävällisyyden pikkuhiljainen väheneminen ja katoaminen on myös kuvattu hienosti. Se alkaa vaivihkaa, ja vasta luettuaan pidemmälle alkaa itsekin tuntea tunnelman muuttuneen. Loppuratkaisu on ehkä vähän hassu mutta menköön. Kirja on kaikinpuolin nautittava ja vaikka onkin pitkän puoleinen, olisin ilomielin lukenut vielä vaikka kuinka paljon pidemmälle.
Vahva suositus, neljä ystävystä!
