C. S. Forester: Upseerikokelas Hornblower

Upseerikokelas Hornblower on kirjasarjan toinen osa, joka jatkaa suoraan ensimmäisen osan tapahtumista. Hornblower on etenemässä urallaan, ja tiukat paikat seuraavat toistaan. 

Nyt ollaan alkuun sodassa, jossa tehdään ällistyttäviä urotekoja ympäri maailman, päihitetään vihollisia oveluudella ja taitavuudella. Sitten sota päättyy ja rauhanajan kurjuus iskee nuoriin luutnantteihin, palkat pienenevät eikä kuivalla maalla ole oikein mitään mielekästä tekemistä. Hornblowerin pään sekoittaa vielä nuori nainen, mutta onneksi lopulta päädytään taas sotaan - siis kirjasarjan puolesta onneksi.

Kelpo meininkiä ilman mitään sen kummempaa agendaa. Neljä märssyä.

C. S. Forester: Luutnantti Hornblower

Olipa mukavaa lukea ihan vanhanaikainen seikkailukirja, ja vieläpä merihenkinen sellainen, joka aiheena on erityisen lähellä sydäntäni.

Hornblower on C. S. Foresterin kirjasarjan päähahmo. Tässä sarjan ensimmäisessä kirjassa Hornblower lähtee merille, ilman aiempaa kokemusta. Alku on nihkeää, sota Espanjaa vastaan on raakaa ja merellä eristyksissä pienetkin ongelmat johtavat monenlaisiin haasteisiin.

Kirja on erittäin suoraviivainen seikkailu, jossa seurataan Hornblowerin kasvua nuoreksi luutnantiksi. Hornblower osoittautuu - seikkailukirjalle soveltuvaan tyyliin - huippuälykkääksi ja pidetyksi merimieheksi, joka on selvästi matkalla eteenpäin ja ylöspäin. Kuten saamme sarjan seuraavissa osissa todeta.

Oikein mukavaa eskapismia nykyajasta; ei puhelimia, ei nettiä, ei mitään ylimääräistä, vain kirkasotsaista seikkailua jossa pahikset ovat pahiksia, hyvikset hyviksiä ja yleensäkin asioilla on ymmärrettävä, selkeä järjestys.

Neljä laivatykkiä!

Arto Huhtinen: Juice - Sanataiteen Mestari

Juice oli omassa nuoruudessani merkittävä tekijä sille, että kiinnostuin lukemisesta ja sanataiteesta ylipäätään. Olen aina arvostanut Juicea ensisijaisesti kirjoittajana ja sanoittajana, jollainen hän kai itsekin koki etupäässä olevansa - muusikkous vasta toissijaisena urana.

Arto Huhtinen kirjoittaa tässä kirjassa Juicen kirjastosta, ei niinkää Juicesta itsestään, vaikka toki mestarista kertovia tarinoita on vaikea välttää. Kirjassa pohditaan Juicen lukuharrastusta, ja kirjojen keräilyä. Juicen kirjasto päätyi lopulta lahjoituksena tamperelaiselle Viola-kodille, joka muistetaan kirjassa mainita aika moneen kertaan.

Kirjassa Juicea muistelevat tämän elämän varrelta merkittävät henkilöt, kuten läheiset ja soittohommien kautta tutut. Näiden lisäksi kirjoittaja pohdiskelee paljon, mitä kirjoja Juice luki ja miksi, ja mitä näistä näkyi Juicen omassa tuotannossaan.

Jos haluat lukea varsinaisesti Juicesta, tämä ei ole se kirja. Jos sen sijaan olet kiinnostunut myös kirjallisuudesta, niin se kirja tämä saattaisi hyvinkin olla. Ihan mukava teos, jossa ei turhaan retostella ihmisten elämillä, vaan pysytään aiheessa - kirjallisuudessa.

Kolme piisiä.

Sanna Kotajärvi: Pimeän Peto

Poliisidekkari. Murhaaja, silpomista ja mysteeriä. Ihmissuhteita ja sutinaa. Ei sitten niin mitään uutta tälläkään kertaa.

Pimeän Peto on kuitenkin ihan kohtuullisen siedettävää jännitystä, vaikkei mitenkään erityisen jännittävä olekaan. Poliisit poliisioivat, murhaajat murhastelevat, ja johtolankoja seuraillaan kunnes lopuksi tietenkin selviää mikä olikaan homman nimi.

Lopetin kirjan lukemisen pari tuntia sitten, enkä enää muista yhtään hahmoista, sen verta epäkiinnostavia hahmoja olivat. Mutta haitanneeko tuo, ei tästä nyt pahalle tuulelle tullut kuitenkaan.

Kolme kantoa metsässä. Lue jos dekkarit kiinnostelee, muuten ei ehkä kannata vaivautua.