"Kiinnittäkää turvavyöt, nyt alkaa hurja kyyti. Tätä kirjaa ette varmasti laske käsistänne ennen viimeistä sivua!" huutaa takakansi. No joo. Takakansien huudatuksia ilmeisesti suolletaan ihan työkseen, ja oletettavasti niitä kirjoittavat ihmiset (tai tekoäly) jotka eivät ole kyseistä kirjaa koskaan lukeneet.
Eipä silti, tällä kertaa kyseessä on ihan kelpo tekele.
Lentokone laskeutuu yhdysvaltoihin, ja kappas kummaa käykin ilmi, että kyseinen kone on jo laskeutunut nelisen kuukautta aikaisemmin. Kyydissä olevat ihmiset - ja koko lentokone - ovat monistuneet, ikään kuin kopiokoneen läpikäyneenä. Alunperin laskeutuneille ihmisille ilmestyy kaksoisolennot, jotka ovat aivan täysin yhtä todellisia kuin alkuperäiskappaleetkin.
Asetelma on melko kiinnostava: miten pitäisi suhtautua kaksoisolentoihin? Mihin heidät laitetaan? Ei heitä voi ihan vapaaksikaan päästää, koska heillä ei oikein ole paikkaa - koti on varattu, työ, ihmissuhteet, kaikki ovat jo alkuperäiskappaleiden käytössä. Tätä kirjassa pohditaan jonkun verran, mutta valitettavasti jälleen kerran haukottelua aiheuttaa pakollinen uskonnollinen hölynpöly: onko näillä kopioilla sielu? Auugh. Aivan yhtä typerää kuin iänikuiset raamattua siteeraavat sarjamurhaajat - ei kiinnosta.
Kirjassa tapahtumien kulkua seurataan pitkälti näiden monistettujen henkilöiden kautta. Henkilöitä on aika monta ja niitä on ainakin aluksi vähän vaikea seurata, kuka nyt olikaan kuka. Osa tyypeistä on myös täysin turhia, kuten muka kiinnostava palkkamurhaaja joka on oikeastaan vain tylsä.
Itse tapahtumaa - lentokoneen ja matkustajien monistumista - pohditaan, mutta siihen ei oikein saada mitään ihan varmaa selitystä. Mielestäni hyvä ratkaisu, koska liialla selittämisellä tämän olisi voinut latistaa todella helposti. Matemaattinen teoria ilmiön selittämiseksi on oikeastaan aika hauska.
Ihan lopussa kirjassa on vielä aikamoinen koukku (oikeastaan parikin), mistä pidin.
Neljä lentokonetta, heittämällä jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti