Hervé Le Tellier: Poikkeama

"Kiinnittäkää turvavyöt, nyt alkaa hurja kyyti. Tätä kirjaa ette varmasti laske käsistänne ennen viimeistä sivua!" huutaa takakansi. No joo. Takakansien huudatuksia ilmeisesti suolletaan ihan työkseen, ja oletettavasti niitä kirjoittavat ihmiset (tai tekoäly) jotka eivät ole kyseistä kirjaa koskaan lukeneet.

Eipä silti, tällä kertaa kyseessä on ihan kelpo tekele.

Lentokone laskeutuu yhdysvaltoihin, ja kappas kummaa käykin ilmi, että kyseinen kone on jo laskeutunut nelisen kuukautta aikaisemmin. Kyydissä olevat ihmiset - ja koko lentokone - ovat monistuneet, ikään kuin kopiokoneen läpikäyneenä. Alunperin laskeutuneille ihmisille ilmestyy kaksoisolennot, jotka ovat aivan täysin yhtä todellisia kuin alkuperäiskappaleetkin.

Asetelma on melko kiinnostava: miten pitäisi suhtautua kaksoisolentoihin? Mihin heidät laitetaan? Ei heitä voi ihan vapaaksikaan päästää, koska heillä ei oikein ole paikkaa - koti on varattu, työ, ihmissuhteet, kaikki ovat jo alkuperäiskappaleiden käytössä. Tätä kirjassa pohditaan jonkun verran, mutta valitettavasti jälleen kerran haukottelua aiheuttaa pakollinen uskonnollinen hölynpöly: onko näillä kopioilla sielu? Auugh. Aivan yhtä typerää kuin iänikuiset raamattua siteeraavat sarjamurhaajat - ei kiinnosta.

Kirjassa tapahtumien kulkua seurataan pitkälti näiden monistettujen henkilöiden kautta. Henkilöitä on aika monta ja niitä on ainakin aluksi vähän vaikea seurata, kuka nyt olikaan kuka. Osa tyypeistä on myös täysin turhia, kuten muka kiinnostava palkkamurhaaja joka on oikeastaan vain tylsä.

Itse tapahtumaa - lentokoneen ja matkustajien monistumista - pohditaan, mutta siihen ei oikein saada mitään ihan varmaa selitystä. Mielestäni hyvä ratkaisu, koska liialla selittämisellä tämän olisi voinut latistaa todella helposti. Matemaattinen teoria ilmiön selittämiseksi on oikeastaan aika hauska.

Ihan lopussa kirjassa on vielä aikamoinen koukku (oikeastaan parikin), mistä pidin.

Neljä lentokonetta, heittämällä jatkoon.

Martha Wells: Murharobotin Päiväkirjat 2 - Keinotekoinen Olotila

Murharobotti on täällä taas - mutta miksi, enpä osaa sanoa.

Taidan olla vähän tavallistakin kyynisemmällä päällä, mutta pakko sanoa että mielestäni tämä kirja on aika tarpeeton. Sama vitsi, heko heko, olen kauhea murharobotti ja katselen saippuasarjoja - murharobotti, joka ei kuitenkaan murhaa eikä ole muutenkaan kauhea, vaan omissa jonninjoutavissa traumoissaan rypevä likipitäen tavallinen ihminen.

Kirja on jatkoa ensimmäiselle murharobotti-tarinalle, jossa sentään oli jotain uutuudenviehätystä. Tämä on vain saman vitsin lämmittelyä. Kirjassa murharobotti haahuilee eestaas eikä saa aikaiseksi mitään, eikä tee oikeastaan mitään kiinnostavaa. Sen pituinen se.

Kaksi väsynyttä vitsiä.

Suvi Vaarla: Kadonnut Aika

Kadonnut Aika on neljän eri henkilön kertoma tarina samasta ajasta, tapahtumista jotka liittyvät jotain kautta toisiinsa. Tällaista kerrontaa on joskus elokuvissa ja toki kirjallisuudessakin, joskus enemmän ja joskus vähemmän mielenkiintoisessa muodossa.

Tällä kertaa ehkä vähemmän. Vaarla kirjoittaa hyvin, kerronta on luontevaa ja sujuvaa, mutta henkilöt ja näiden tarina(t) on melko epäkiinnostavia. Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu kovin paljoa, vaikka onkin tapahtuvinaan. Lopulta kuitenkin kykseessä on ihan tavallisten ihmisten ihan tavallista elämää, jossa ei juurikaan tulivuoret purkaudu tai galaksit räjähtele.

Kirjan henkilöhahmot ovat aika tyhjänpäiväisiä. Tavallisia ihmisiä, siis. Odotin kirjaa lukiessani lopussa olevan jonkun "koukun", jolla tarinat olisi viimeinkin nivottu yhteen ja kokonaisuuden merkitys olisi avautunut. Sellaista ei kuitenkaan tullut, vaan... ei mitään. Toisaalta sellaistahan elämäkin on, ei mitään sen kummempaa ja lopulta se vaan loppuu.

Mutta haluanko lukea sellaista kirjaa? En oikeastaan. 

Hyvin kirjoitettua mutta lopulta aika tyhjää tekstiä. Kolme kipsiä jalkaan.

Shaun Bythell: Elämäni Kirjakauppiaana

Elämäni Kirjakauppiaana perustuu Shaun Bythell:in päiväkirjamerkintöihin, hän on siis oikeasti kirjakauppias.

Kirja on jaettu jonkinlaisiin kappaleisiin jotka muodostuvat kuukausista. Kunkin kuukauden päivät on kirjattu muistiin vaihtelevalla tasolla, joskus hyvinkin lyhyesti mutta yleensä varsin mukavan jutustelevasti kertoen. Jokaisen päivän kohdalla kerrotaan asiakkaiden määrä sekä kassa, eli ilmeisesti päivän myynti - joka on karua luettavaa erityisesti hiljaisina aikoina, kassaan jää monesti alle sata puntaa.

Kaupassa käy joukko vakiasiakkaita ja paljon satunnaisia asiakkaita. Moni ei osta mitään, ja vähintään yhtä moni poistuu tuohtuneena - Shaun on pisteliäs, ei mikään automaattisen mukava kaveri, antaa usein asiakkaiden kuulla kunniansa.

Kaupassa on myös liuta osa-aikaisia myyjiä, joista erityisesti Nicky on riemastuttava persoona, käyden jatkuvasti Shaunin hermoille. Näiden kahden välinen dynamiikka on koko kirjan läpi kantava yksittäinen punainen lanka.

Kirja on mukavaa vaihtelua ainaisten seikkailujen, takaa-ajojen ja sarjamurhaajien tulvassa. Tässä kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään, ketään ei murhata (vaikka varttuneempaa asiakaskuntaa kupsahteleekin) eikä minkäänlaista jännitystä ole juurikaan ilmassa. Vuodella on silti kiertonsa, kesäkuukausina on vilkkaampaa ja paikkakunnalla järjestettävä tapahtuma tuo jopa vähän lisää myyntiäkin, mikä kenties nostaa lukijan pulssia yhden tai kaksi pykälää.

Vahva suositus kirjoista ja kirjallisuudesta pitäville, ja hyvä, raadollinen kurkistus siihen ahdinkoon mihin Amazon etupäässä on pienet kirjakaupat ajanut.