Yksin Marsissa on erittäin vauhdikasta scifiä, ja jopa aika jännittävää sellaista. Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on sekin aika mainio. Onpas kivaa.
Kertojahahmo on yksi Marsiin lähetetystä astronauttiryhmästä. Kun myrsky iskee, on ryhmän paettava pois planeetalta pikavauhtia. Siinä rytinässä Mark Watney - kertoja - jää yksin planeetan pinnalle. Muu ryhmä olettaa tämän kuolleen, mutta näinpä ei ollutkaan.
Mark huomaa olevansa yksin vieraalla planeetalla, ilman avaruusalusta jolla palata kotiin.
Kirja on semi-uskottavasti kirjoitettu selviytymistarina, kuinka selvitä vieraalla planeetalla puolitoista vuotta. Mark Watney on aikamoinen McGyver, joka osaa tehdä mitä vain avaruusasemalta löytyvistä tarvikkeista. Vaikka erityisesti vahinkotapaukset ovat sellaisia, joista ei varmaankaan oikeasti voisi selviytyä, on meno muuten varsin mielenkiintoista. Kiipelit seuraavat toistaan tauotta, ja Watneyn kuiva huumori oman tilansa suhteen on paikoin oikein toimivaa.
Tarina on erittäin suoraviivainen, juuri mitään (paria pientä poikkeusta lukuunottamatta) takautumia tai taustoittamista ei ole, eikä henkilöiden menneisyyttä juurikaan pohdita. Mikä on ihan hyvä asia, koska tässä kirjassa klaustrofobinen - vai agorafobinen, kun kuitenkin ollaan yksin kokonaisella planeetalla? - tunnelma on tärkeässä pääosassa. Jonkinlainen vaarallisen paniikin tunne on koko ajan läsnä, ja aina kun jokin ongelma selviää ja tulee hetkellinen "huh, tästäkin selvittiin" tunne, on samaan aikaan jo hieman pelottava pelko seuraavasta vaarasta.
Kirjassa on aika paljon matematiikkaa, kemiaa ja muutakin tiedettä, joka voi olla jopa realististakin. Itselläni ei puistokemistin taidot riitä arvioimaan tuota, mutta melko uskottavalta ainakin tuntuu, ja sehän on aina hauskaa.
Oikein mainiota viihdettä, neljä paikkaa paikan päälle!
