Rasmus ja Kulkuri on erittäin viaton hyvän mielen kirja. Astrid Lindgren kirjoittaa taas tavalla, josta ei voi oikeastaan sanoa, että kirja olisi varsinainen lasten kirja - kirjassa ei väistellä vaikeitakaan teemoja, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Toisaalta itse tarina taas on ihan silkkaa lasten satua.
Kirja on mukavaa luettavaa nykypäivän suoritusyhteiskunnan melskeessä. Kulkuri - Oskari - on leppoisa kaveri joka vaeltelee pitkin poikin ja tienaa ruokansa lauleskelemalla milloin minkäkin ikkunan alla. Rasmus on pikkupoika joka asuu orpokodissa ja haaveilee isästä ja äidistä. Kun orpokodissa tilanne tulehtuu, päätää Rasmus karata. Karkumatkallaan hän törmää Oskariin ja lyöttäytyy mukaan matkalle.
Jotta tarinaan saataisiin hieman seikkailun vivahdetta, liittyy siihen myös rosvoja ja poliiseja. Näistä kuitenkin selvitään (en usko pilaavani yllätystä), ja lopussa tietenkin saadaan onnellinen käänne ja kaikkien elämä on yhtä kesäistä ruotsalaista poutapäivää.
Lindgren kirjoittaa niin hienosti ja kauniisti, että edes yletön siirappisuus ei vaivaa lainkaan. Tästä kirjasta tulee ihan vain ja ainoastaan hyvä mieli. Vahva suositus ihan kaikille. Neljä makkaravoileipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti