Ystävyyden Talo kertoo omistamisen taakasta, siitä, miten omaisuudesta tulee ankkuri vapauden vesille. Tarina on tyyliltään tuttua Steinbeckiä, veijaritarina jossa ryypätään, varastetaan (mutta kiltisti) ja tapellaan enemmän kuin lääkäri määrää - silti taustalla vaikuttaa suunnaton lempeys hahmoja ja kaikkia sivuosanesittäjiä kohtaan.
Danny perii kaksi taloa ja nousee näin yhteiskunnan asteikolla hanttapulista talonomistajaksi, peräti vuokraisännäksi asti. Vuokratalosta on kuitenkin pelkkää riesaa, samoin kuin vuokralaisista (jotka eivät tietenkään koskan maksa vuokraa), ja Danny ahdistuu.
Ahdistukseen etsitään joukolla apua. Viini virtaa, laulu raikaa ja mitä moninaisemmat kohellukset seuraavat toinen toistaan. Silti, maallisen omaisuuden ikeestä ei pääse irti kuin yhdellä tavalla. Ja niinhän siinä tietenkin lopulta käy.
Hauskaa luettavaa, vaikkei omasta mielestäni ehkä ihan Steinbeckin parasta jälkeä. Itse pidän enemmän Hyvien Ihmisten Juhlasta; vaikka kyseessä on samassa ympäristössä tapahtuva koheltaminen jonka suorittavat pitkälti samat hahmot, on sen tarina jotenkin monitahoisempi, hilpeämpi ja samalla syvällisempi. Ei tämäkään missään tapauksessa huono kirja ole! Kauniisti kirjoitettu, täynnä teräviä havaintoja elämästä ja ihmisistä.
Neljä gallonaa viiniä! Kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti