Joku laittaa toisia joitakuita pakastimeen. Pakastimeen päätyneet kuolevat, paitsi ne jotka pelastuvat. Lopulta tavallaan ehkä saadaan syylliset kiinni tai sitten ei, niinku.
Ahnhem luistelee tiukasti Jo Nesbøn jalanjäljissä. On huippunerokas sarjamurhastelija, poliiseja joilla on ihan hirveästi omiakin ongelmia ja tosi, tosi jänskiä paikkoja yksi toisensa jälkeen. Ahnhem ei mässäile verioopperalla ihan niin pahasti kuin Nesbø - ja hyvä niin - mutta jotenkin aika moneen kertaan kalutulta luulta tämä kieltämättä tuntuu.
Jännärinä ihan kelpo tekele, ehkä vähän pitkänpuoleinen. Juonessa on taas niin uskomattomia käänteitä että himpun jopa ärsyttää; voisi sitä vähän vaivautua yrittämään olla uskottava. Samoin jatkuvat läheltä-piti hommelit, joissa aina hyvikset kuitenkin pelastuvat, tuntuu ihan amerikkalaiselta elokuvalta jossa kultainen noutaja ei kuole ei sitten millään.
Henkilöhahmoja on ehkä muutama liikaa, itse ainakin putoilin kärryiltä kuin vanha laama aika moneen kertaan. Toisaalta, huomasin sujuneesti lukeneeni sivukaupalla tietämättä yhtään, kenestä on kysymys, enkä silti kokenut jääneeni juurikaan mistään paitsi - kuvaa ehkä henkilöiden yhdentekevyyttä. Tai sitten olen vain lukenut tätä ah niin muodikasta Nordic Noiria ihan riittämiin.
Kolme luotia… sanotaan nyt vaikka kainaloon, ihan vain vaihteen vuoksi. Jännäreiden ystäville ehkä enemmänkin, enemmän kirjallisuudesta kiinnostuneille aikamoista näkkileipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti