Lem on aika monipuolinen kirjailija. Yleensä hän kynäilee scifiksi naamioitua yhteiskunnan havainnointia ja jopa kritiikkiä. Tällä kertaa scifi-hyllyyn nostettu kirja taas on melkeinpä dekkari. Melkeinpä. Oikeastaan kyseessä lienee jonkinlainen matemaattis-kemiallinen scifi-dekkari. Juu, en oikein itsekään tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.
Kirjan voinee kuitenkin lukea ensisijaisesti dekkarina, hieman ehkä kieli piskessa kirjoitettuna sellaisena. Joukko ihmisiä tulee hulluksi, ja kirjan päähenkilö yrittää selvittää mistä on kysymys. Aika tavallista huttua siis? No ei kuitenkaan. Selvitystyö tehdään Lemin tyylin mukaisesti melko erikoisella tavalla, ja lopputulos, no, se on lievästi sanottuna erilainen.
En pidä tätä Lemin parhaiden kirjojen veroisena, mutta kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoisena teoksena. Juttu kulkee ajoittaista filosofista (sekin vielä!) pohdintaa lukuun ottamatta aika hyvin, eikä tarinaa ole pitkitetty tarpeettomalla epäkiinnostavien sivuhahmojen taustoittamisella. Tai ehkä onkin. Lue itse ja ota selvää!
Kolme aivastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti