Luciferin Oppipojat on melko suoraviivaista scifiä, jonka heikko kohta on sen tarina.
Tarinan päähahmo Gabriel Bonhomme XIV lentelee avaruudessa, tällä kertaa miehistön kanssa matkalla tukahduttamaan kapinaa Olympoksella. Gabriel on ollut Olympoksella aiemminkin, ja saanut siellä tietää salaisuuden jota kukaan muu ei tiedä.
Aluksella on mukana muita ihmisiä sekä joukko kyborgeja. Yksi kirjan "juttuja" on nimetä ihmisiä ja kyborgeja raamatullisesti - on Matteusta ja Tuomasta ja Gabriel tietty jne jne - mikä on oikeasti todella väsyttävän typerää. Sen on tarkoitus nivoutua yhteen kirjan varsinaisen yllätyksen kanssa, mutta jotenkin yhteys ei toimi, sillä ei oikein tehdä mitään. On vain porukkaa jolla on raamatusta napatut nimet, ja se siitä.
Kirja on ihan hyvin kirjoitettu ja tarinan kuljetus sujuvaa. Matka Olympokselle sisältää omat yllätyksensä ja pientä jännitystäkin, tavallaan. Mutta kun lopulta päästään perille ja juoni paljastuu, se on... hölmö. Koko hommassa ei ole oikein mitään kiinnostavaa. Salaisuus on niin naurettava, että sen pitäminen salaisuutena ei ole mitenkään järjellisesti perusteltavissa, vaan koko "jännitys" lätsähtää täysin pannukakuksi. On todella vaikea kiinnostua kirjan henkilöiden kohtaloista, kun kaikki vaikuttavat täydellisiltä idiooteilta.
Hyvin kirjoitettu tyhmä tarina jossa on aivan jonninjoutavaa muka uskonnollista pseudofilosofista lätinää. Kaksi kyborgia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti