Amerikkalainen Sylvia Beach päätyy perustamaan kirjakaupan Pariisiin vuonna 1919. Hän ihastuu ja rakastuu toisen paikallisen kirjakauppiaan kanssa, ja loppu onkin vain satua. Vaan eipäs olekaan.
Pariisin Kirjakauppias perustuu tositapahtumiin. Sylvia Beach on oikea ihminen, ja kirjan tapahtumat mukailevat hänen elämäänsä kohtuullisen tarkasti. Kirja on kirjoitettu fiktiivisesti, Sylvian ja tämän lähipiirin ajatuksia ja tunteita kuvaillen, joiden osalta on tietenkin pitänyt ottaa taiteellisia vapauksia, mutta kirja perustuu pitkälti Sylvian omiin kirjoituksiin.
Kirjassa esiintyy häkellyttävä määrä nykyisin kuuluisia henkilöitä, jotka vierailivat Sylvian Shakespeare and Company kirjakaupassa: James Joyce, Ernest Hemingway, Picasso ja lukuisia muita. Kirjakauppa oli aikakautensa taiteelle erittäin merkittävässä asemassa, ja Sylvia sen sydämessä.
Kirjassa varsin suurta roolia näyttelee James Joycen teos Odysseus, jonka Sylvia julkaisi kirjakauppansa kautta. Joyce kirjoitti kirjaansa maanisesti, se jäi sensuurin hampaisiin eikä kukaan yhdysvalloissa halunnut sitä julkaista. Tähän epäkohtaan Sylvia ei voinut olla puuttumatta, ja lopulta kirja saatiin julkaistua raskaan taistelun jälkeen.
Tätä kirjaa voisi ehkä pitää vähän lällynä, mutta teos on kirjoitettu varsin miellyttävästi. Kerronta on sujuvaa, ihmisten ja asioiden ja tapahtumien kuvailu ja rytmi varsin toimivaa. se on myös mielenkiintoinen kurkistus 1920-luvun maailman ristiriitaisuuksiin. Eletään maailmansotien väliaikaa jolloin monesta asiasta on pulaa, mutta taiteen tekemisen palo roihuaa. Pariisissa ollaan suvaitsevaisia, viini virtaa ja rakkaus roihuaa, kun taas "vapauden kehdossa", yhdysvalloissa, saatetaan voimaan kieltolaki ja kielletään liian rohkeiksi koettuja kirjoja. Asetelma on herkullisen ironinen, mutta myös kipeä.
Erittäin hyvä kirja, vahva suositus kaikille kirjallisuuden ystäville. Neljä viinipulloa.
