"Häikäisevä Shakespearelainen tragedia", lukee takakannessa. Äh. Kovat olivat odotukseni itsellänikin, mutta mielestäni kirja on lähinnä keskinkertainen.
Gurnah kertoo ikään kuin oman tarinansa, vaikka käsittääkseni kyse on kuitenkin fiktiosta. Ehkä tarinassa on sekoitus totta ja tarua. Joka tapauksessa tarina alkaa 1960-luvun Sansibarista, jossa kertojaminä aloittaa taipaleensa pienenä poikana.
Kirja kertoo pojan kasvusta, ja pian siirrytäänkin enon hoteisiin Lontooseen. Suuressa ja vieraassa kaupungissa riittää uutta ja outoa, eikä kertoja tunnu löytävän paikkaansa. Hän oppii pärjäämään, mutta tuntee aina olonsa ulkopuoliseksi.
Myöhemmin kirjassa palataan lapsuudenmaisemiin, ja tehdään sovintoa isän kanssa. Isä kertoo oman ja äidin tarinan, joka on raastava ja kirjan sykähdyttävin säie. Muuten tarina on aika... no, jopa valju.
Mutta... Shakespearelainen tarina? Ei nyt sentään. Kaveri muuttaa ulkomaille ja on hukassa. Oman elämänsä lapatossu joka ei oikein tiedä mihin ryhtyisi. Mielestäni teoksen kirjallinen taso on myöskin kaukana erinomaisesta, teksti on hyvin kuvailevaa ja paikoin aika kuivakkaa.
Kolme teekuppia. Jos tykkäät automaattisesti kaikesta mistä muutkin, niin ehkä tämä on juuri sinulle, muuten vähän varauksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti