Rosa Liksom: Hytti Nro 6

Hytti Nro 6 on kirja jossa ei ole sikäli perinteistä tarinaa, että alkua ja loppua ei oikeastaan ole - on vain matka. Kirja on toki sellaiseksi tarkoitettukin, ja mikäpäs siinä, ihan mukavaa kerrontaa.

Kirja kertoo Tytön matkasta junalla halki valtavan Neuvostoliiton ja Siperian. Junassa samaan hyttiin tulee Mies, joka juopottelee ja juttelee. Tyttö ei juttele, ajattelee vain.

Matkalla pysähdytään kaupungeissa ja käydään joskus retkelläkin. Tyttö myös muistelee menneitä. Matka ei oikeastaan tähtää mihinkään, se vain on. Maisemia, ajatuksia, paikkojen ja ihmisten kuvauksia.

Kirja on jonkinlainen matka myös omaan mielenmaisemaan, jos sille päälle sattuu lukiessaan. Pidin kirjasta jonkun verran, vaikka ehkä itse olenkin enemmän "perinteisten" tarinoiden ystävä. Mutta ei tämä huono ole, kielikin on melko kaunista poislukien ehkä hieman tarpeeton alapääjuttujen hokeminen juopottelevan Miehen suulla - vähempikin olisi varmaan tehnyt asian selväksi, mutta menköön tuokin.

Ihan kelpo matkakirja, joskin omaan makuuni ehkä hieman tekemällä tehtyä muka-tunnelmaa. Kolme asemaa.

Maarit Verronen: Kirkkaan Selkeää

Kirkkaan Selkeää on dystopiakertomus. Eletään jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa, jossa maailma on kovempi ja vaikeampi kuin koskaan.

Ihmiset on sirutettu, kuten lemmikit nykyään. Siruttomia jahdataan ja metsästetään. Kertojahahmo on pienentänyt itsensä kirurgisesti, jotta pystyy lentämään kuumailmapallolla - pallolla, jossa ei ole omaa poltinta vaan joka lämpeää vain auringonvalon voimasta.

Kertoja ja tämän kumppanit raapivat elantoaan päivä kerrallaan, milloin mistäkin. Välillä tehdään lentonäytöksiä, uhkarohkeitakin temppuja. Välillä metsästetään siruttomia tai siivotaan rantoja. Tulevaisuutta ei ole, tai ainakaan mitään syytä uskoa tulevan olevan yhtään parempi.

Kirjassa ei ole oikein kokonaista tarinaa, se on enemmänkin tuokiokuva, matka, pätkä ihmisen elämästä jossa ei ole alkua eikä loppua. Tunnelma on melko hyvä, ainakin toisinaan. Välillä ehkä vähän jahkaileva, mutta toisaalta se sopii kirjan luonteeseen.

Pidin tästä, vaikka lukiessani välillä sitä vähän epäilinkin. On mukavaa, että joku uskaltaa kirjoittaa erilailla kuin yleensä. Ja joku vielä julkaiseekin sellaista.

Neljä ilmapalloa.

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen

Operaatio Troijalainen on ensimmäinen Antti Hautalehto -sarjan kirjoista. Poliisisetä Antti Hautalehto asustelee Sipoossa ja päätyy töihin Porvoon poliisiin. Porvoossa tapahtuu kaikenlaista, pihatonttujen ammuskelua mutta myös vakavampia rikoksia.

Samaan aikaan poliisi tarkkailee kansainvälistä huumekauppaa, jossa panokset ovat kovia. Suuria määriä huumeita liikkuu suomessa, ja ruumiita tulee. Hautalehto värvätään peitetehtäviin, soluttautumaan huumeliigaan. Seuraa vauhtia ja vaaratilanteita - ja tietysti hurttia huumoria.

Hautalehto on ihan hauska hahmo poliisikirjojen joukossa. Tietynlainen pohjanmaalaisen eräjorman rempseys on vähän ylilyövää, karikatyyri oikeastaan, mutta onpahan ainakin erilaista kuin ainainen ahdistunut alkoholisti. Rönnbackan kirjoissa myös heitetään paskaa läppää jatkuvasti, mikä on välillä lähes rasittavaa - mutta taas, onpahan hieman tavallisesta kerrontatavasta poikkeavaa.

Kirja sinänsä rullaa hyvin, toiminta on vauhdikasta ja pakollinen romanttinen pilkahduskin on saatu mukaan. Ihan kelpo dekkaria, sujuvaa ja pitää hyvin jännityksen ihan loppumetreille asti. Olen itse lueskellut näitä Hautalehto-kirjoja useamman kappaleen ja tietenkin väärässä järjestyksessä, ja mielestäni tämä ensimmäinen on kenties paras, jotenkin raikkain.

Neljä porvoon polliisia.