Kotimaista scifihköä, vaihtoehtoista tulevaisuutta ja vieläpä hienosti kirjoitettuna - kyllä kiitos! Sitä löytyy tästä teoksesta jonka ilokseni voin todeta olevan varsin mainio tekele.
Krysa kertoo kuvitteellisesta tulevaisuudesta (tai nykyisyydestä) jossa Neuvostoliitto on kehittänyt ajattelevan koneen, jonkinlaisen keinoälyn, ja onnistunut vieläpä yhdistämään koneet maailmanlaajuiseksi verkoksi. Koneet tekevät ihmisten puolesta kaiken: tieteen ja tutkimuksen, valmistuksen, ajavat autoa ja rakentavat sähkölinjat. Lisäksi koneet ovat luoneet valtavan joukon synteettisiä ihmisiä jotka ovat ottaneet paikkansa ihmisten seassa - ja osin syrjäyttäneet nämä - yritysten johdossa ja politiikassa.
Tavallisella ihmisellä ei juurikaan ole mitään käyttöä.
Kirja on kirjoitettu vekkulimaisesti, poukkoillen ja eri aikajanoilla edeten. Tyylistä tulee varsin vahvasti mieleen Kurt Vonnegut - tyyli on toteavaa, tapahtumat usein melko absurdeja ja niitä ikään kuin havainnoidaan ulkopuolelta, vaikka kertoja onkin läsnä. Pidän itse Vonnegutista varsin paljon joten tämä ei suinkaan ole huono seikka, vaan tyyli on varsin mainio ja osuu kirjan sisältöön erittäin hyvin.
Tarina on ripoteltu täyteen herkullisia, pähkähulluja yksityiskohtia. Keltainen Ford Taunus, ydinparistolla käyvä lasten lelunukke, köyhtynyt Bill Gates hakkaamassa halkoja ja niin päin pois. Mielikuvitus on laukannut, mutta varsin vakuuttavasti - kyseessä on Tissarin esikoisteos! - kirjoittaja on osannut pitää sekoilun kurissa ja tuottaa hyvin luontevaa tarinankerrontaa.
Tarina etenee jouhevasti, tylsiä tai turhalta tuntuvia kohtia ei juurikaan ole ja loppuratkaisu on runollisuudessaan niin pöhelö, että siitä ei voi olla pitämättä. Vaikka kirja kertookin näennäisesti vaihtoehtoisesta todellisuudesta, on se alusta loppuun varsin selkeä viittaus meidän aikaamme. Kirja ei kuitenkaan paasaa eikä saarnaa, tyytyy vain toteamaan.
Erittäin vahva lukusuositus, neljä muurahaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti