Luin pitkästä aikaa kirjan alkuperäiskielellä. Onneksi Gibson kirjoittaa melko suoraviivaista kieltä, vaikka jonkun verran scifityyliin keksiikin omia sanojaan ja teknologioita - lukeminen oli silti helppoa.
Final Days kertoo, no, viimeisistä päivistä. Ihmiskunnan kohtalo on kysymyksessä. Sekalainen joukko toisistaan näennäisen irrallisia tapahtumia kutoutuu vyöryksi, jonka seurauksena aika heittää häränpyllyä ja ihmiskunnan tulevaisuus on vaarassa. Ehkä.
Kivointa tässä kirjassa on mielestäni hyvin kuljetettu tarina ja se, että uhkaksi koettua asiaa ei voida oikein varmuudella selittää tai varmistaa. Ilmaan jää jopa kysymysmerkki, onko uhka sittenkään tulkittu oikein. Entä jos se ei olekaan uhka vaan mahdollisuus? Tai jotain avian muuta?
Ajalla leikkiminen toimii myös hienosti, aivot eivät millään meinaa pysyä kärryillä kun tulevaisuuden menneisyydessä ihmetellään tulevaa joka onkin jo mennyttä… aargh! Tähän ei kuitenkaan juututa liikaa, vaan kirjan henkilöhahmoillekin ajatus on niin hämmentävä että se ohitetaan toisinaan vain olankohautuksella. Ihan sama kun en kuitenkaan ymmärrä.
Hienoa scifiä, ihan parhaasta päästä. Toimintaa, pohdintaa (vapaa tahto, voiko ajassa matkustaminen tulevaisuuteen lukita tulevan niin, että vapaa tahto ei enää olekaan mahdollista?), menoa ja meininkiä ja ihan kelvollisia joskaan ei mitenkään erityisen syvällisiä tai kiinnostavia henkilöhahmoja.
Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään scifiin pain kallellaan oleville lukijoille. Neljä planeettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti