Dortmunder on täällä taas! Tällä kertaa puuhastellaan hautausmailla, vaihdetaan ruumiita ja hautakiviä ja yritetään näin hankkia soveltuvat DNA-näytteet joilla todistetaan nuoren naisen kuuluvan jo hävinneeksi luultuun intiaaniheimoon, ja näin osalliseksi heimolle kuuluviin rahoihin. Kovin yllätyksettömästi aivan putkeen ei homma mene tälläkään kertaa, vaan soppa on paitsi sakea myös sekava ja täynnä sattumuksia.
Tarina on hilpeä, monipolvinen ja mukavasti kulkeva. Juuri kun lukija luulee päässeensä kärryille, hommat menevätkin taas pieleen ja uutta matoa koukkuun. Erilaisia konnuuksia tehtaillaan siellä sun täällä, ja kaikki vanhat kuviot ovat tyylikkäästi mukana; niin paikat kuin henkilötkin. Tähän voisi väsyä, mutta kun kielenkäyttö on ensiluokkaista ja tarinan kommervenkit toinen toistaan poskettomampia, ei voi kuin hykerrellä. Jospa lukisin vielä yhden sivun, tai pari...
Ihan parasta kesälukemista, suosittelen lämpimästi kaikille... no ihan kaikille vaan.
Viisi pientä inkkaria kanootissa!
tiistai 27. kesäkuuta 2017
torstai 22. kesäkuuta 2017
Alastair Reynolds: Sovituksen Kuilu
Täydellistä scifiä! Tästä ei juuri paremmaksi muutu. Reynoldsin neljäs kirja Ilmestysten Avaruus -sarjassa on käsittämättömän huimaa mittakaavoilla leikittelemistä - vaakalaudalla on maailmankaikkeuden, oikeastaan myös rinnakkaisten todellisuuksien kohtalo, mutta myös yksilötason kohtalot ovat hämmentämässä soppaa ja vaikuttavat lopputulokseen voimakkaasti. On hurjaa, miten näin erilaiset ääripäät saadaan samaan tarinaan ja vieläpä kaikinpuolin uskottavasti ja kiinnostavasti, mutta niinpä vain Reynolds onnistuu!
Alastair Reynolds on työskennellyt aiemmin astrofyysikkona, ja sen huomaa. Kirjojen visiot tulevaisuuden teknologioista ja avaruudesta temmeltämisestä ovat erinomaisen uskottavia, eivät ehkä välttämättä kovin realistisia mutta uskottavasti kerrottuja ja todellisuuteen, oikeisiin faktoihin kiedottuja. Yllättävää kyllä, myös henkilöhahmot - ihmiset, yhtyneet (jonkinlaiset ihmisten ja koneiden sekoitukset) ja hypersiat (miksipä ei?) - ovat hienosti kuvattuja kaikkine vikoineen ja taustoineen. Tuntuu, että monet perinteisemmät proosan kirjoittajatkin voisivat ottaa oppia henkilöhahmojen käsittelystä Reynoldsilta, mikä on jo aika poikkeuksellista tieteisfiktion kirjoittajaksi.
Tarina on monisyinen, useammassa eri aikalinjassa kulkeva ja pitkän aikavälin kattava. Aluksi voi olla vaikea edes hahmottaa, missä milloinkin mennään, mutta pikkuhiljaa, aivan erityisen tarkasti ja huolellisesti, tapahtumat ja henkilöt alkavat liittyä yhteen. Kirja on pitkä, ja sen lukeminen on kuin hykerryttävän kiehtovan palapelin kokoamista. Loppu on arvattavissa, yllätysmomentti ei ehkä ole ihan täydellinen, mutta silti melkoinen ilotulitus. Avainasemassa tarinan kannalta on... oikeastaan lähes kaikki kirjan hahmot. Kovin montaa merkityksetöntä tyyppiä ei mukana kuljeteta, vaan kaikilla on omat palasensa kokonaisuudessa, jotka asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen tarinan selkeytyessä.
Kirjasarjan aikaisemmat osat - Ilmestysten Avaruus, Kuilukaupunkin ja Lunastuksen Arkki - kertovat samasta ajasta, samaan kokonaisuuteen liittyvistä tapahtumista, mutta Sovituksen Kuilun voi kyllä lukea erillisenä teoksenakin. Silloin tosin osia tarinasta jää hämäräksi eikä kokonaisuuden mahtipontinen mittakaava kenties hahmotu täysin. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa vähänkään scifiin päin kallellaan olevalle!
Viisi galaksia!
Alastair Reynolds on työskennellyt aiemmin astrofyysikkona, ja sen huomaa. Kirjojen visiot tulevaisuuden teknologioista ja avaruudesta temmeltämisestä ovat erinomaisen uskottavia, eivät ehkä välttämättä kovin realistisia mutta uskottavasti kerrottuja ja todellisuuteen, oikeisiin faktoihin kiedottuja. Yllättävää kyllä, myös henkilöhahmot - ihmiset, yhtyneet (jonkinlaiset ihmisten ja koneiden sekoitukset) ja hypersiat (miksipä ei?) - ovat hienosti kuvattuja kaikkine vikoineen ja taustoineen. Tuntuu, että monet perinteisemmät proosan kirjoittajatkin voisivat ottaa oppia henkilöhahmojen käsittelystä Reynoldsilta, mikä on jo aika poikkeuksellista tieteisfiktion kirjoittajaksi.
Tarina on monisyinen, useammassa eri aikalinjassa kulkeva ja pitkän aikavälin kattava. Aluksi voi olla vaikea edes hahmottaa, missä milloinkin mennään, mutta pikkuhiljaa, aivan erityisen tarkasti ja huolellisesti, tapahtumat ja henkilöt alkavat liittyä yhteen. Kirja on pitkä, ja sen lukeminen on kuin hykerryttävän kiehtovan palapelin kokoamista. Loppu on arvattavissa, yllätysmomentti ei ehkä ole ihan täydellinen, mutta silti melkoinen ilotulitus. Avainasemassa tarinan kannalta on... oikeastaan lähes kaikki kirjan hahmot. Kovin montaa merkityksetöntä tyyppiä ei mukana kuljeteta, vaan kaikilla on omat palasensa kokonaisuudessa, jotka asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen tarinan selkeytyessä.
Kirjasarjan aikaisemmat osat - Ilmestysten Avaruus, Kuilukaupunkin ja Lunastuksen Arkki - kertovat samasta ajasta, samaan kokonaisuuteen liittyvistä tapahtumista, mutta Sovituksen Kuilun voi kyllä lukea erillisenä teoksenakin. Silloin tosin osia tarinasta jää hämäräksi eikä kokonaisuuden mahtipontinen mittakaava kenties hahmotu täysin. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa vähänkään scifiin päin kallellaan olevalle!
Viisi galaksia!
maanantai 5. kesäkuuta 2017
Donald E. Westlake: Ihmisryöstön Käsikirja
Dortmunder ystävineen seikkailee jälleen! Tällä kertaa normaalit ryöstöt ja kaappaukset vaihtuvat ihmisryöstöön. Kelp on löytänyt kirjan (jonka on kirjoittanut Richard Stark, joka on Westlaken oma kirjailijanimi) jossa kuvaillaan täydellisesti yksityiskohtia myöten ihmisryöstö - onnistunut sellainen - ja kirjaa ohjeena käyttäen porukka käy tuumasta toimeen.
Arvatenkin kaikki ei mene ihan putkeen. Kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee, ja pari asiaa jotka eivät mitenkään voineet mennä pieleen menee myös pieleen. Lopulta kuitenkin vältytään kiinnijäämiseltä, joskin saalis jää laihaksi.
Westlake kirjoittaa Dortmunderin porukasta aina hilpeään tapaansa, eikä petä tässäkään kirjassa, vaikkei ihan parhaimpiin ehkä ylletäkään. Kirja on kuitenkin todella mukavaa ja sujuvaa luettavaa, erinomaista lomakirjallisuutta jota voi huoletta suositella... no oikeastaan ihan kaikille.
Neljä melkein onnistunutta kaappausta!
Arvatenkin kaikki ei mene ihan putkeen. Kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee, ja pari asiaa jotka eivät mitenkään voineet mennä pieleen menee myös pieleen. Lopulta kuitenkin vältytään kiinnijäämiseltä, joskin saalis jää laihaksi.
Westlake kirjoittaa Dortmunderin porukasta aina hilpeään tapaansa, eikä petä tässäkään kirjassa, vaikkei ihan parhaimpiin ehkä ylletäkään. Kirja on kuitenkin todella mukavaa ja sujuvaa luettavaa, erinomaista lomakirjallisuutta jota voi huoletta suositella... no oikeastaan ihan kaikille.
Neljä melkein onnistunutta kaappausta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)